Tiede voittaa kaaoksen

Rikosaiheiset tietokirjat eivät kerro vain roistoista, poliiseista, uhreista ja omaisista. Yksi niiden alalaji ovat patologien, rikospaikkatutkijoiden ja muiden teknistä tutkimusta tekevien ihmisten muistelu­t. Näissä teoksissa julmuuksia katsellaan yleensä tekniikan tai luonnontieteen linssin läpi. Suureen rooliin nousevat dna-näytteet, kuidut, luut, veriroiskeet ja muut todisteet.

Amerikkalainen poliisisarja CSI (2000–2015) edesauttoi aikoinaan rikostutkinnan teknisen puolen nousemista framille.

Muistelmateoksessaan Matalat haudat brittiläinen rikospaikkatutkija Ray Fysh muistuttaa CSI:n epärealistisesta puolesta. Tv-sarjassa teknistä tutkimusta tekevät ihmiset ratkovat rikoksia omin päin tai jopa johtavat tutkintaa. Oikeassa elämässä poliisi ottaa yhteyttä teknisiin tutkijoihin ja pyytää apua.

Erikoisneuvonantaja Fysh oli vuosikymmenien ajan yksi poliisin pyyntöjen vastaanottajista.

Sujuvassa mutta välillä hieman pinnallisessa kirjassaan Fysh muistelee rikoksia, joita hän on ollut ratkomassa. Monet tapauksista olivat Britanniassa isoja uutisia: loikkari Aleksandr Litvinenkon myrkytys, Thames-joesta löydetyn Adam-lapsen arvoitus, vanhusten kimppuun öisin käynyt vaanija, Lontoon terrori-iskut vuonna 2005 sekä kahdeksanvuotiaan Sarah Paynen kaappaus.

Samalla Fysh kertoo kiinnostavasti rikosten selvittämisessä käytettävän tekniikan kehittymisestä. Täysin uudenlaisia menetelmiä kehitettiin yksittäistä rikostutkintaa varten, ja ne jäivät sitten laajempaan käyttöön.

Fyshin tehtävä oli yleensä tilata tutkimusta paremmilta asiantuntijoilta. Kirjassa seurataan dna-tutkimusta, kuitujen etsimistä, kuolinajan selvittämistä ruumiin avulla ja pommeissa käytettyjen ainesosien analysoimista. Matalissa haudoissa tiede voittaa toistuvasti rikolliset ja järjestelmällisyys uhkaavan kaaoksen.

Teknisen tutkimuksen näkökulma tar­joaa lukijalle tavallista turvallisemman paikan lukea hirvittävistä teoista.

Fysh kuvaa itsensä asialleen omistautuneena pragmaatikkona. Huutia saavat yhteistyökumppanit, jotka välittävät liikaa arvo­valta- tai toimivaltakysymyksistä tai eivät ole valmiita tekemään ylitöitä.

Ihmiset kysyvät usein Fyshiltä, eikö ollut rankkaa työskennellä lapsikaappausten kaltaisten rikosten parissa. Fysh vastaa, että on kyllä, mutta samalla hän katsoo olevansa oudolla tapaa etuoikeutettu. Suuri yleisö seuraa järkyttyneenä rikostutkinnan etenemistä. Hän voi sentään tehdä jotain. 

Ray Fysh: Matalat haudat. Rankimmat tapaukseni rikospaikkatutkijana. Suom. Ari Väntänen. 319 sivua. Otava, 2024.