Dopingtestaus on kehittynyt huimasti, mutta kekseliäitä huijaustapoja syntyy jatkuvasti lisää

Geeniteknologialla ihmisestä voidaan muokata superurheilija. Projekti olisi kuitenkin vaikea, kallis ja epävarma.

Teksti
Anssi Koskinen
4 MIN

Pariisin olympialaisissa tullaan dopingtestaamaan noin 4 000 urheilijaa. Oikotietä menestykseen hakevat urheilijat kokeilevat kaikkea, mistä vain voisi saada etua. Konstit ovat monet.

Dopingkeinona käytetyt lääkeaineet ovat aina peräisin tutkijoiden ja lääketehtaiden kehitystyöstä, jossa haetaan lääkkeitä varsinaisiin sairauksiin, sanoo Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) lääketieteellinen asiantuntija Pekka Rauhala. Lääkeaineita ei kehitetä suoraan dopingtarkoituksiin.

”Joskus kehitettävillä lääkkeillä saattaa olla urheilusuoritusta parantavia vaikutuksia. Monesti käy niin, että näistä lääkkeistä ei koskaan tule mitään, ne sammuvat kehitystyössä. Niistä on kuitenkin julkaistua tietoa, patentit ja molekyylirakenteet tiedetään.”

Tätä kautta ne tyypillisesti tulevat Maailman antidopingtoimiston (WADA) kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloon.