Puurtajat

Elokuussa 2023.

Gan, Ismail ja Abdullahi istuvat pulpeteissaan. Heillä on yllään urheilumerkkien vaatteita, Pumaa ja Adidasta.

He selaavat puhelimia ja silmäilevät yhteiskuntaopin kirjoja.

Kappaleen kolme otsikko on ”Vanha ihminen tarvitsee tukea”.

On lukuvuoden ensimmäinen tunti, luokan printteri ei toimi. Kristiina Laitaneva on opettajainhuoneessa tulostamassa.

Hän palaa luokkaan ja jakaa monisteet. Niissä on oppituntiin liittyvää tärkeää sanastoa. Suuret ikäluokat, huoltosuhde, eläke, kuolintodistus…

”Tiedättekö, minkä ikäinen ihminen on vanha?” Laitaneva kysyy.

”Kuuskymmentä”, joku pojista vastaa.

”Okei, onko muita ideoita?”

”Kuuskymmentäviis.”

Sen ikäisenä Suomessa yleensä jäädään pois työelämästä, opettaja kertoo. Entä mistä ihminen sitten saa rahaa, hän kysyy. Kun ei ole enää töissä eikä saa palkkaa?

”Suomen valtiolta”, Abdullahi veikkaa. Oikein, sitä kutsutaan eläkkeeksi. ”Eli hankala sanatyyppi, e-loppuinen sana.”

”Viedäänkö eläkeläiset vanhainkotiin?” Gan kysyy.

Joskus, Laitaneva vastaa. Jos ihminen ei enää pysty laittamaan ruokaa tai käymään yksin vessassa.

Vanhainkoti kiinnostaa poikia yllättävän paljon: sellaiseen voi mennä kesätöihin. Gan sanoo, että hänen serkkunsa oli viime kesänä. Laitaneva kysyy, haluaisivatko pojatkin mennä vanhainkotiin töihin. He haluaisivat. Ihmisten auttaminen kiinnostaa Abdullahia ja Gania.

Ismail ei kommentoi. Hän on tullut Suomeen heistä viimeisenä, vasta kolme vuotta sitten.

Helsingin yhteislyseo on iso, ruskea tiilirakennus omakotialueen kyljessä Kontulan kaupunginosassa. Kaikki kutsuvat koulua Hylliksi.

Asvalttipihalla on pyöräparkki, penkkejä, pingispöytä ja pieni koripallokenttä. Aidan vieressä kasvaa vaahteroita.

Pääovesta mennään aulaan, jossa on esillä kuvataidepainotusluokan taideteoksia. Vessa on usein epäkunnossa, koska pojat tunkevat pönttöihin vessapaperia, ja lukiolaiset raivoavat siitä koulun Jodel-kanavalla.

Aulasta vasemmalle kääntyy käytävä, jonka päässä on ruokala. Heti sen vieressä on keltainen ovi, jonka yläreunassa lukee S2 105. S2 tarkoittaa: suomi toisena kielenä.

Oppilaita on yhteensä viisi. Gan, Abdullahi, Ismail, Aleksandr ja Zaki. He ovat 15-vuotiaita ja käyvät Hyllissä yhdeksättä luokkaa.

Suomi on poikien toinen kieli. Heidän äidinkielensä ovat somali, venäjä ja kurmandži. He ovat syntyneet Syyriassa, Somaliassa, Virossa ja Belgiassa. Zaki ja Aleksandr ovat muuttaneet Suomeen jo pienenä, Gan, Abdullahi ja Ismail myöhemmin.

Pari kertaa viikossa heillä on oppitunti Kristiina Laitanevan kanssa. Laitaneva on Helsingin yhteislyseon suomi toisena kielenä -opettaja.

Ennen S2-ryhmään ottamista hän on testannut poikien kielitaidon. Haastatellut heidät ja teettänyt kielioppia ja luetun ymmärtämistä mittaavan kokeen. Näin hän on valikoinut oppilaat, jotka oikeasti tarvitsevat suomi toisena kielenä -opetusta.

Laitaneva erottaa nopeasti tyypilliset ”S2-virheet”. Oppilas ei tunne sanatyyppejä, sanojen taivutusta sijamuodoissa. Luetun ymmärtäminen paljastaa paljon. Ja puheesta kuulee, onko kieli vielä oppimisen kohde vai väline.

Jotkut hallitsevat hyvin arkikielen mutta eivät koulusuomea. He kirjoittavat katukieltä. Silloin pohditaan, harjoitellaanko kirjoittamista pienryhmässä vai äidinkielen tunnilla. Eiväthän kaikki suomea äidinkielenään puhuvatkaan kirjoita täydellisesti.

Pojat ja heidän vanhempansa ovat antaneet suostumuksensa opetukseen. S2 on vapaaehtoista pienryhmäopetusta.

Asiat ovat samoja kuin yhteisillä tunneilla, mutta ne käydään läpi hitaammin, selkokielisten materiaalien avulla. Keskitytään sanastoon, käsitteisiin.

Idea on, että pienryhmäopetuksen, tuen ja selkokielisten aineistojen avulla nuoret selviäisivät muilla tunneilla, yhteisessä opetuksessa.

Virallinen tavoite on, että S2-opetus on väliaikaista: lopulta oppilaat saavuttavat niin hyvän kielitaidon, että pystyvät toimimaan ja opiskelemaan tasavertaisina muiden kanssa.

Alkuvuonna 2023 Koulutuksen arviointikeskus Karvi julkaisi tutkimuksen. Siinä oli seurattu, miten peruskoulun oppilaiden taidot olivat kehittyneet vuosina 2018–2020.

Oli huomattu, että koulujen väliset erot olivat kasvaneet, oppilaiden kirjoitustaidossa oli huolestuttavan suuria eroja. Maahanmuuttajataustaiset lapset, erityisesti pojat, jäivät muista jälkeen.

”S2-pojista” tuli puheenaihe.

”’S2-pojat’ aiheuttavat suurta huolta”, Helsingin Sanomat kirjoitti tammikuussa 2023.

”Maahanmuutto on yksi koulun ongelmien ja oppimistulosten laskun syy”, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoi samassa lehdessä helmikuussa.

Yle rakensi koulukoneen, jonka julkaisun Opetushallitus olisi halunnut estää. Koneesta saattoi katsoa, miten paljon S2-oppilaita oli missäkin koulussa. Sen pelättiin lisäävän koulushoppailua, sitä että keskiluokkaiset perheet valikoivat kouluja, välttelevät niitä, joissa ei ole mieluisaa oppilasainesta.

Koko kevät puhuttiin ”S2-pojista”. Vaikutti siltä, että ainoat, joiden ääni ei kuulunut, olivat he itse.