Kyse on ihmiskunnan tulevaisuudesta
Amerikkalainen sosiaalipsykologi Jonathan Haidt on vakuuttunut, että juuri puhelimet tuhoavat nuorten mielenterveyden. Häntä syytetään moraalipaniikin lietsomisesta ja liian suoraviivaisista johtopäätöksistä.
9
MIN
Älypuhelimet ovat maailmanlaajuinen uhka. Jos niitä ei oteta heti lapsilta pois, tulevista sukupolvista kasvaa onnettomia ja toimintakyvyttömiä.
Sosiaalipsykologi, moraalin tutkija ja eettisen johtajuuden professori Jonathan Haidt ei kaihda suuria sanoja.
”Kyse on koko ihmiskunnan tulevaisuudesta.”
Haidt näyttää videopuhelussa virkeältä, vaikka on vasta palannut kotiin Yhdysvaltoihin Britannian-kiertueeltaan. Hän on markkinoinut kevään ajan juuri suomeksikin ilmestynyttä kirjaansa Ahdistunut sukupolvi (Terra Cognita, suom. Kimmo Pietiläinen).
Kirjan ydinväite kuuluu, että puhelimeen perustuva lapsuus on korvannut leikkiin perustuvan lapsuuden. On tapahtunut ”suuri uudelleenjohdotus” – rewiring kääntyy vähän kömpelösti suomeksi.
Haidtin mukaan nopea siirtymä älypuhelimiin 2010-luvulta alkaen selittää, miksi nuorten ahdistus ja masennus ovat räjähtäneet käsiin eri puolilla maailmaa.
Viime viikot professori on tainnut saarnata jo uskoville.
”En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Minne tahansa menenkin, vanhemmat ovat kurkkuaan myöten täynnä ja järkyttyneitä siitä, mitä tapahtuu”, hän kuvaa.
”Ihmisiä ei ole tarvinnut vakuutella, he ovat jo valmiita toimimaan.”
Kirja on ollut myyntimenestys mutta saanut myös kritiikkiä tiedeyhteisössä.
Osa tutkijoista on sitä mieltä, että Haidt yksinkertaistaa syyttäessään mielenterveyskriisistä puhelimia. Ajassamme on paljon muutakin ahdistusta tuottavaa.
Psykologi Candice Odgers arvosteli huhtikuussa Nature-lehdessä, että todisteet syy-seuraussuhteesta puuttuvat.
Hän kirjoitti, että voisi käyttää Haidtin väitteitä tilastotieteen luennoillaan malliesimerkkinä korrelaatiosta tehdystä virhepäätelmästä. Vaikka siis käyrät – älylaitteiden yleistyminen ja mielenterveysongelmat – nousisivat samaan tahtiin, toinen ilmiö ei välttämättä selitä toista.
”Luulen, ettei Odgers edes ollut lukenut kirjaani, koska hän ei tiennyt, että käsittelin siinä asiaa”, Haidt sanoo.
Hän osasi kyllä odottaa kritiikkiä.
