Yksinäisyys ja sattuma
Jäähyväisteos Baumgartner kuvaa haikeaa välitilaa. Edesmennyt kirjailija oli myös humoristi, Tero Alanko kirjoittaa.
2
MIN
Usein kirjailijoille käy kuten rockmuusikoille. Uutta yleisöä on vaikea saada kiinnostumaan 20. romaanista. Osa vanhoista lukijoistakin hylkää tai unohtaa suosikkinsa matkan varrella.
Huhtikuussa kuollut Paul Auster (1947–2024) pysyi mielenkiintoisena kirjoittamalla loppuun asti keskenään erilaisia romaaneja. Toki monet piirteet toistuivat. Auster pohti alusta asti yksinäisyyttä ja sattumaa. Hän sekoitti merkityksiä viittaamalla itseensä ja aiempiin teoksiinsa. Päähenkilöt olivat usein kirjailijoita.
Austerin kirjoissa on myös huumoria, yleensä kuivaa. Kirjailijan viimeiseksi jääneen romaanin Baumgartnerin alku on silkkaa slapstickiä.
Sy Baumgartner on 70-vuotias Princetonin yliopiston filosofian professori, joka kirjoittaa työhuoneessaan esseetä Søren Kierkegaardista. Hän lähtee hakemaan tarvitsemaansa kirjaa alakerrasta ja unohtaa kaasuhellan päälle. Hän sammuttaa sen, tarttuu kuumaan kattilaan ja polttaa kätensä.
UPS:n lähetti tuo paketin. Baumgartner tilaa kirjoja, jotta joku kävisi hänen ovellaan. Professorin siivoojan tytär soittaa kertoakseen, että rakennustöitä tekevä isä on leikannut kaksi sormeaan irti. Sähkömittarinlukija saapuu, ja Baumgartner kaatuu portaissa näyttäessään reittiä mittarin luo.
Vähitellen vauhti laantuu. Baumgartner muistelee sohvallaan ensitapaamista edesmenneen vaimonsa kanssa, ja kirja muuttuu muistojen ja nykyhetken vuoropuheluksi.
Puolison kuolemasta on vuosia. ”Kuumana, tuulisena elokuun iltapäivänä vuonna 2018” hän juoksi suuriin aaltoihin, jotka heittivät hänet takaisin rannalle. Selkä murtui.
Nyt professori kokee olevansa ihmistynkä, miehen puolikas. Baumgartner vertaa puuttuvan ihmisen aiheuttamaa tuntemusta haamusärkyyn. Hän elää murheellisessa irti päästämisen ja kiinni pitämisen välitilassa.
Vanha mutta viriili mies on yrittänyt täyttää ”poistetun ihmisen” paikkaa lyhyillä suhteilla toisten leskien ja eronneiden kanssa. Rakkaudentapaista hän on tuntenut vain itseään selvästi nuorempaan perhetuttuun.
Austerin edellinen romaani 4 3 2 1 oli kaikinpuolinen järkäle. Illassa tai kahdessa luettava Baumgartner on toista maata. Kontemplatiivinen jaarittelu miellyttää ja pitää otteessaan.
Loppu on hämmentävä. Se herättää kysymyksen, aikoiko Auster aloittaa jatkokertomuksen.
Paul Auster: Baumgartner. Suom. Arto Schroderus. 204 s. Tammi, 2024.