Suomi sai oman siirtomaan
Marianella Morenan esitys on rajua poliittista teatteria, Markus Ånäs kirjoittaa.
Suomessa metsäteollisuutta syytetään metsien hakkaamisesta. Uruguayssa taas avarat maisemat on pilattu puilla. Tämä on lähtökohta uruguaylaisen Marianella Morenan näytelmässä Metsä Furiosa, joka kantaesitettiin Kansallisteatterin uudessa Taivassalissa.
Metsä Furiosa on rajua poliittista teatteria. Esitys käynnistyy kymmenminuuttisella yhteislausunnalla, jossa käy selväksi, että ”maa on ryöstetty” ja vastaan käydään ”epätoivon hinnalla”. Paha on saapunut merten takaa, muuten niin ystävällisestä Suomesta.
Suomi on suurvalta vain yhdessä maassa, Uruguayssa. Toisen maailmansodan aikaan Uruguay auttoi Suomea elintarvikelahjoituksilla, olihan Suomi köyhä ja Uruguay vauras ja moderni hyvinvointivaltio. Myöhemmin osat vaihtuivat.
2000-luvulla Uruguay on ponnistellut takaisin vaurauteen. Valtion politiikka on ollut Latinalaisen Amerikan mittapuilla vakaata ja sijoituksia houkuttelevaa. Identiteetiltään Uruguay saattaa kuitenkin olla kehitysmaa. ”Olemme köyhiä koska uskomme olevamme köyhiä”, näytelmässä väitetään.
Isoimpia investointeja on tullut Suomesta. 2000-luvun alussa Metsä-Botnia avasi miljoona tonnia eukalyptussellua vuodessa tuottavan tehtaan. Se oli monien uruguaylaisten ylpeydenaihe. Pian myös UPM ilmoitti toisesta, kapasiteetiltaan peräti kaksinkertaisesta tehtaasta. Viime vuonna Paso de los Torosiin avautunutta tehdasta vastustettiin jo enemmän, ja siitä kertoo myös Metsä Furiosa.
Uruguayn vasemmisto on markkinaliberaalia ja suhtautuu monikansallisiin yrityksiin työn tuojina. Entinen presidentti, vasemmistolainen José Mujica kävi viime töikseen lobbaamassa sellutehdasta Suomessa. Luonnonsuojelijat ovat joutuneet perustamaan puolueiden ulkopuolisia kansanliikkeitä.
Metsä Furiosa paahtaa kahdella kielellä mutta aika yksinuottisesti. Pääroolin tekevälle Lucia Trentinille ei sävyjä ole annettu, eikä käsikirjoituksesta löydy niitä muillekaan. Kevyeksi esitystä ei voi sanoa. Kiinnostavaa kulttuurivaihtoa se kuitenkin on.
José Mujica on leikkokukkapuutarhan omistaja. Koska rikkailla on varaa turhaan kauneuteen, kukkien viljely ja myynti voi olla hyvä tapa ottaa heiltä rahoja köyhille. Ehkä samaan ajatukseen perustuen Marianella Morena tarjoilee näytelmänsä lopuksi kukkia suomalaiselle yleisölle.
Marianella Morena: Metsä Furiosa. Kansallisteatteri (Taivassali, Bergbominkuja 1, Helsinki) 23.3. asti.