Ihmiskoe
Kymmeniä kehityshankkeita ja kokeiluja on takana, silti tutkimustietoa digilaitteiden vaikutuksesta oppimiseen on edelleen vähän. Millä tiedolla koulujen digiloikka tehtiin?
Nyt otetaan kouluissa digiloikka, Juha Sipilän hallitus lupasi keväällä 2015.
Elinkeinoelämän keskusliitto, Teknologiateollisuus ja opetusalan ammattijärjestö OAJ olivat ehdottaneet helmikuussa, että tuleva hallitus käynnistäisi erityisen ohjelman vauhdittamaan perusopetuksen digitalisaatiota.
Digiloikka ei terminä ollut uusi. Sitä oli käyttänyt jo ainakin viestintätoimisto Kreabin Suomen-yhtiön toimitusjohtaja Mikael Jungner, joka oli kirjoittanut Elinkeinoelämän keskusliitolle raportin Suomen digikehityksestä.
Uusi ei ollut ideakaan.
Suomalaiset kouluvisiot olivat koko vuosituhannen alun nojanneet teknologiaan. Oli valtakunnallisia strategioita ja paikallisia hankkeita. Ostettiin laitteita, haaveiltiin edelläkävijyydestä.
Rohkeimmat kokeilukoulut korvasivat Opetushallituksen hankerahojen turvin kirjat tableteilla jo 2010-luvun alussa.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Uusi oppiminen -julkaisussa (2013) puhuttiin uuden ajan oppimisympäristöistä ja osaamisen jalostamisesta vientituotteeksi.
Kirjoittajat varoittivat digikuilusta nuorten ja koulun välillä. Koska laitteet olivat vapaa-ajalla koko ajan läsnä, niiden tulisi olla läsnä myös luokissa. Oppimisesta piti tehdä innostavaa ja luovaa digisukupolvelle, joka arvosti viihdettä, nopeutta ja innovaatioita.
Oli tosi kyseessä: Suomi oli jo jäänyt tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytössä muista maista jälkeen, vaikka laitteita olikin kohtuullisesti.
Opetushallitus asetti digitaalisen oppimisen neuvottelukunnan, ja siihen nimettiin hallintoväen ja kasvatustieteilijöiden lisäksi oppimateriaalikustantajia sekä laitevalmistajien edustajia Applelta, IBM:stä, Nokiasta ja Microsoftilta.
Vuonna 2014 käynnistetty Tulevaisuuden peruskoulu -hanke ehdotti koulujen ja yritysten yhteistyötä ja uuden teknologian pilotointia kouluissa.
Suomesta tulisi johtava uuden oppimiskulttuurin kehittäjä.
Perusopetuksen uudistamisesta ja digitaalisista oppimisympäristöistä tuli yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista.
Hallitus satsasi Uusi peruskoulu -hankkeeseensa 90 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana. Samalla se leikkasi koulutuksesta laskutavasta riippuen yli 690 miljoonaa.
Hankerahaa jaettiin kokeiluihin, opettajien täydennyskoulutukseen ja digitutorien koulutukseen. Oli visiotyöpajakiertueita, #paraskoulu-kampanjaa, toimivien innovaatioiden jalkauttamista.
Elokuussa 2016 otettiin myös käyttöön uudet valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet (OPS). Niiden mukaan tieto- ja viestintäteknologiaa tuli hyödyntää kaikilla vuosiluokilla eri oppiaineissa.
Sipilän hallituksen kärkihanketta tukemaan asetettiin Peruskoulufoorumi. Sen avuksi kutsuttiin tutkija- ja asiantuntijaryhmä, joka koostui pääosin kasvatustieteilijöistä.
Ryhmä antoi suosituksensa vuonna 2018.Se totesi, että vahva perusosaaminen – luku-, kirjoitus- ja laskutaito – luo pohjan elinikäiselle oppimiselle. Sen mukaan koulun tuli kehittää ajattelun taitoja, vuorovaikutusta ja haasteiden sietämistä. Esiin nousivat hyvä johtaminen, selkeä arvopohja ja riittävät resurssit.
Tekstissä ei viitattu digilaitteisiin sanallakaan.