Takaisin juurille
Suomen Kuvalehteä tehdään taas Uudenmaankatu 10:ssä yhdeksänkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Suomen Kuvalehden numero 44/1934 ilmestyi 27. lokakuuta. Kannessa oli leipää leipova maatalon emäntä ja myöhemmin pääkirjoituksen paikaksi vakiintuneella sivulla taiteilija Eemil Halosen luonnostelma Minna Canthin patsaaksi. Aikansa tutkivaa journalismia edusti juttu, jossa kerrottiin, että 400 000 suomalaisella oli yhä ”muukalainen” – käytännössä ruotsalainen – sukunimi.
Sisältö oli turvallisen perinteinen, mutta lehti itse eli muutosten keskellä. Aikaisemmin samana vuonna Suomen Kuvalehti ja Kansan Kuvalehti olivat yhdistyneet. Niitä kustantaneissa Otavassa ja WSOY:ssä oli laskettu, ettei aikakauslehtibisneksessä ollut viisasta kilpailla keskenään. Kannatti mieluummin koota voimat ja perustaa yhteinen yhtiö, Yhtyneet Kuvalehdet.
Siihen asti Suomen Kuvalehden toimitus oli ollut Otavan talossa Helsingin Uudenmaankadulla. Perustamisesta asti, kahdeksantoista vuotta. Mutta nyt oli edessä muutto. Numero 44 jäi viimeiseksi, jossa ”toimituspaikaksi” ilmoitettiin Uudenmaankatu 10.
Uudet tilat löytyivät Heikinkadulta, nykyiseltä Mannerheimintieltä. Stockmannin tavaratalo oli valmistunut Heikinkatu 3:een neljä vuotta aikaisemmin. Suomen Kuvalehden pieni toimitus – kaksi päätoimittajaa, toimitussihteeri ja Kotilieden kanssa jaettu taittaja – asettui sen viidenteen kerrokseen.
