Alexander Stubb haluaa
kansainvälisen Suomen, mutta kaikkien suomalaisten ei tarvitse olla kansainvälisiä
Millainen arvojohtaja olisit presidenttinä, Alexander Stubb?
Tyhjä tuoli tärisee Aalto-yliopiston päärakennuksessa Dipolissa. Tärinän lähde on kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok).
Dipolin suuressa kokoustilassa Espoossa on lokakuun viimeisenä lauantaina koolla kokoomuksen ylimääräinen puoluekokous. Alexander Stubb on juuri nimitetty pääministeripuolueen presidenttiehdokkaaksi.
Nimitystä seuraa ehdokkaan linjapuhe. Se koluaa poliittista historiaa, ulkopolitiikkaa ja kansainvälisiä suhteita. Ennen nopeasta puhetahdista tunnettu Stubb käsittelee aiheita sillä arvokkuudella, joka niille on Suomessa perinteisesti suotu. Jylhästi ja hitaasti.
Ja yksityiskohtia riittää.
”…Juho Kusti Paasikivi rakensi meidän ulkopolitiikan peruspilarit kylmän sodan alussa…”
”…Etelä-Afrikka ja Nigeria on noin puolet Afrikan taloudesta…”
”…meillä on 62 F-18 hävittäjää, meillä on kohta 64 F-35 hävittäjää…”
Yleisö alkaa osoittaa herpaantumisen merkkejä. Supatus vierustovereille lisääntyy, yhä useampi vilkaisee puhelintaan.
Zyskowicz selaa älyluuriaan yhtäjaksoisesti kymmeniä minuutteja. Kohteliaat väliaplodit hän toteuttaa rummuttamalla vapaalla kädellä viereistä tuolia, siirtämättä katsettaan näytöstä sen pahemmin puhujaan kuin tärisevään istuimeen. Zyskowiczin pää nousee hädin tuskin, kun Stubb mainitsee hänen nimensä puheessa.
