Kiireellisiä leikkauksia
Hallitusohjelman nimi on ”Vahva ja välittävä Suomi”. Suomi kunnioittaa lapsen oikeuksia, on lapsimyönteinen, siinä lukee. Teksti on jopa kaunista, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ajatteli. Sitten hän perehtyi ohjelmaan tarkemmin.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Hallitusohjelma julkaistiin, kun virka-aika oli jo päättynyt. Oli perjantai, viikko juhannukseen.
Ohjelmaa oli kirjoitettu kauan. Elina Pekkarinen oli jo odottanut sen valmistumista.
Hän on lapsiasiavaltuutettu, lasten oikeuksia edistävä viranomainen, ja hän tiesi, että työtä oli tehty pieteetillä. Kirjaukset tulisivat olemaan yksityiskohtaisia.
Pekkarinen tulosti paperit – hän tulostaa aina tärkeät paperit – ja lähti mökille Konginkankaalle.
Sen viikonlopun hän istui mökissä ja kävi tekstiä läpi kynä kädessä.
Hän teki reunoihin merkintöjä. Ympyröi, alleviivasi ja piirsi hymiöitä. Iloisia, surullisia ja sellaisia mykistyneitä, joilla on suu vinossa.
Välillä hän piti taukoa ja hengitteli.
Ohjelman nimi oli ”Vahva ja välittävä Suomi”. Teksti oli paikoin kaunista, ylevää. Suomi kunnioittaa lapsen oikeuksia, on lapsimyönteinen ja niin edelleen.
Mutta kun katsoi kirjausten lähtökohtia, varsinkin jos katsoi liitteitä, näki, että niissä oli lähdetty liikkeelle hyvin toisenlaisesta yhteiskuntakäsityksestä kuin mihin Suomessa on totuttu.
Tämä ei ollut pohjoismaisen hyvinvointivaltion hallitusohjelma, vaan selvästi ”residuaaliseen hyvinvointipolitiikkaan” uskovan valtion ohjelma. Paljon pahempi kuin Juha Sipilän hallitusohjelma.
