Huono insinöörivitsi
Jos kaivoshanke kaatuu paikallisten ihmisten valitusten vuoksi, syynä on kaivosta suunnitelleiden insinöörien huono vuorovaikutusosaaminen, totesin eduskunnan talousvaliokunnassa yli vuosikymmen sitten. Olin kuultavana kaivoslain uudistuksesta. Kaivosteollisuus oli huolissaan siitä, että valitukset viivästyttävät uusien kaivosten perustamista.
Yksi vuori-insinöörikoulutuksen saanut kansanedustaja vähän nikotteli. Huono insinöörivitsi, päättelin.
Tapaus palautui mieleeni, kun huomasin Kestävän kaivostoiminnan verkoston toiminnan lakanneen. Vuodesta 2014 toimineen verkoston tavoitteena oli edistää kaivosalan ja sen sidosryhmien välistä vuoropuhelua. Kaivosalan vastuullisuutta kehitetään jatkossa kansainvälisen Towards Sustainable Mining –standardin avulla.
Talousvaliokunnassa aikoinaan lohkaisemani huono insinöörivitsi ja Kestävän kaivostoiminnan verkosto perustuivat samaan ajatukseen: kaivostoimintaan liittyviä konflikteja voidaan vähentää vuoropuhelulla sidosryhmien ja paikallisyhteisön kanssa.
Verkoston toiminta lakkasi, koska sidosryhmät eivät enää halunneet osallistua sen toimintaan. Asiasta viestipalvelu X:ssä kertonut verkoston puheenjohtaja Hannele Pokka totesi johtopäätöksenään: ”Nyt kaipaan tiukempaa lainsäädäntöä ja luvitusta. Vapaaehtoinen tie, jota verkosto edusti, on nyt katsottu.”
