Pohjois-Irlannin rauhanprosessia pidettiin 25 vuotta sitten mahdottomana tehtävänä, mutta sitten suomalaiset tulivat kuvaan
Pohjois-Irlannin puolisotilaallisten järjestöjen laittomat aseet estivät ensin rauhanneuvottelut ja vaikeuttivat vielä myöhemminkin rauhansopimuksen toimeenpanoa.
Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 6/2023. Suomen Kuvalehti julkaisee alun perin Kanavassa julkaistuja tekstejä verkossa.
Kysymys Pohjois-Irlannin puolisotilaallisten järjestöjen laittomien aseiden hävityksestä oli ensin esteenä rauhanneuvotteluille ja vaivasi sen jälkeen 1998 solmitun rauhansopimuksen toimeenpanoa vuoteen 2010 asti. Rauhansopimuksen solmimisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 25 vuotta. Suomalaiset olivat Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa näkyvästi mukana.
Edesmennyt valtioneuvos Harri Holkeri konsultoi ensin prosessia suomalaisten asiantuntijavirkamiesten tukemana asekysymyksessä ja toimi myöhemmin rauhanneuvottelujen riippumattomana puheenjohtajana sopimuksen tekoon asti. Presidentti Martti Ahtisaari puolestaan tarkasti luottamuksen rakentamisen nimissä kolme kertaa IRA:n asekätköjä vuosina 2000–2001 ennen kuin varsinainen aseiden hävittäminen alkoi. Asekomissaarina riippumattomassa kansainvälisessä aseidenluovutuskomissiossa (IICD) toimineen prikaatikenraali Tauno Niemisen tehtävänä oli kollegoineen fasilitoida ja todentaa, että poliittisen edistyksen tiellä olleet aseet saatiin ”peruuttamattomasti saavuttamattomiin” tai ”peruuttamattomasti käyttökelvottomiksi”, kuten aseiden hävitystä ja komission toimintaa varten laadittu laki edellytti. Allekirjoittanut toimi Niemisen avustajana ja komission kabinettipäällikkönä sekä tiedottajana.
