Aina
valmiina
Ilmastonmuutos lisää äärisäitä. Partiolaiset saivat huomata sen, kun 43 000 ihmisen leiriä koetteli ensin lämpöaalto ja sen jälkeen taifuuni.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Kuumuus oli shokki. Oli, vaikka siitä oli puhuttu etukäteen Suomessa ja Etelä-Koreaa oli kierretty jo viikon verran.
14-vuotias Ronja Ojala oli osallistunut leiriä edeltävään oheismatkaan, osa oli tullut leiripaikalle Saemangeumiin suoraan Suomesta. Yhteensä suomalaisia oli matkassa noin 900.
Oheismatkalla oli ollut kuuma, mutta ulkoa oli päästy nopeasti ilmastoituihin sisätiloihin. Täällä aurinko oli korkealla ja oltiin vain ulkona.
Leiripaikka oli vailla minkäänlaista suojaa. Tasainen maa-alue meren ja vuorten välissä. Ei puita, vain heinikkoa ja ruohoa. Tarpeeksi tilaa kymmenilletuhansille teltoille.
Lämpötila nousi päiväsaikaan yli 30 asteen. Sen lisäksi ilma oli kosteaa, mikä sai olon tuntumaan vielä tukalammalta.
Piti käyttää aurinkorasvaa jottei pala, mutta rasvan hikoili heti pois. Sitten oli vielä maa, joka oli entistä merenpohjaa, hyvin hienoa hiekkaa. Monsuunikausi oli vasta päättymässä, ja leirin alussa kaikkialla oli vielä märkää, eli mutaa.
Kun maa kuivui, muta muuttui tomuksi. Tomu taas tarttui kaikkialle, missä oli aurinkorasvaa. Ja kulkeutui vessoihin, suihkujen lattialle ja telttoihin.
Ojala luuli hetken, että on ottanut mukaan liian pienet lenkkarit. Kärjet tuntuivat ahtailta.
Vaan ei. Tomua, täälläkin!
Vähitellen kuumuuden kanssa alkoi silti pärjätä.
Leirikaupasta sai ostettua irtohihat, jotka kyllä hiostivat, mutta rasvaamista saattoi vähentää.
Ei Ojalalla ollut missään vaiheessa niin kurja olo, että olisi tehnyt mieli kotiin. Hän oli kerran saanut luvan lähteä lenkille illalla, kun oli viileämpää. Silloin hän oli kietonut heijastavat telttanarut käsivarsiensa ympärille ja juossut pimeässä leiriä halkovalla tiellä.
Partiolaiset olivat myös päässeet tekemään leijoja ja samanlaisia karkkeja kuin Netflixin Squid Game -sarjassa. Auringonlaskut olivat hienoja.
Lisäksi leirielämä oli Ojalalle tuttua, koska hän oli ollut ensimmäistä kertaa partioleirillä vanhempiensa mukana jo alle yksivuotiaana. Jamboreelle sai sitä paitsi osallistua vain kerran leiriläisenä, toista tilaisuutta ei tulisi.
Sitten sääennusteet huononivat.
Taivaanrantaan ei vielä kerääntynyt myrskypilviä, mutta satelliittikuvissa ne näkyivät jo.
Partiolaisten kansainvälinen suurleiri eli maailmanjamboree järjestetään joka neljäs vuosi. Seuraava isäntämaa alkaa valmistella leiriään jo vuotta ennen kuin edellinen jamboree on pidetty.
Tämän vuoden 12-päiväiselle leirille tuli osallistujia ainakin 158 maasta. Yhteensä heitä oli 43 000, saman verran kuin Nurmijärvellä on asukkaita. Väestörakenne tosin poikkeaa suomalaisista kunnista: suurin osa paikalla olijoista oli 14–18-vuotiaita. Sitä vanhemmat tulevat jamboreelle vain hommiin.
Töitä riittää.
Käytännössä paikalle rakennetaan pieni kaupunki. Vessat, suihkut, ruokahuolto. Sairaala, hammasklinikka. Stadion esityksille, paljon paikkoja vapaa-ajan viettoon.
Kokonaisuudessaan leirin budjetti oli noin 89 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli vajaat 84 miljoonaa euroa.
Hanke kiinnosti muitakin kuin partiolaisia.
