kalastus

Kamppailu silakasta

EU-komissio haluaa kieltää silakan kalastamisen. Se ei käy, sanovat Orpon hallitus, tutkijat, kalastajat ja kalanjalostajat.

Teksti
Mikko Niemelä
Kuvat
Jarmo Wright

Uudellamaalla Karkkilassa, Yrittäjäntie 60:ssa, sijaitsee poikkeuksellinen suomalainen yritys.

Elintarvikejalostaja At­rian vanhoihin tehdastiloihin on rakennettu linjasto, josta valmistuu vauhdilla ruskeahkoa, tonnikalan näköistä tuotetta.

Prosessista ei kerrota tarkasti, eikä kuvata saa liian yksityiskohtaisesti. Tuotteille ja valmistusmenetelmälle haetaan patentteja.

Se tulee kuitenkin selväksi, että prosessi on nopea, tarkka ja tiukasti laatuvalvottu. Muutaman kilon painoinen säkki on alle puolessa tunnissa takaisin lähtöpisteessä eli pakastimessa. Sieltä se lähtee rekka-auton kyydissä tukkuun.

Kylmäketjusta pidetään tarkasti huolta ja työntekijät on vuorattu suojavaatteilla päästä varpaisiin.

Elintarvikeviranomainen Evira on opastanut etukäteen, mitä kaikkea pitää huomioida, kun on kyse elintarvikkeesta ja sen hygieniasta.

Tonnikalaa muistuttava tuote ei maistu oikein miltään, koska siinä ei ole juurikaan suolaa. Harva proteiini maistuu miltään ennen maustamista.

Kalan maun kuitenkin tunnistaa, tuoksu on yllättävän mieto. Jos ei tietäisi mitä syö, ei äkkiseltään arvaisi, että suussa on Suomen merialueiden eniten kalastettu kala, silakka. Tunnetaan myös nimellä haili, latinaksi Clupea harengus membras.

Kolmisen vuotta toiminnassa ollut Hailia Nordic Oy on yritys, jollaista moni suomalaisen pikkukalan ja etenkin silakan puolesta puhunut on toivonut markkinoille jo vuosia. Alun perin Hailian piti aloittaa toimintansa reilu vuosi sitten Uudessakaupungissa, jossa sijaitsee muutakin kalateollisuutta.

Tehdasrakennus kuitenkin paloi ja yrityksen toimintaan tuli puolen vuoden viive.