Ukrainan historia on täynnä katastrofeja, ja moniin niistä kytkeytyy Venäjä tai Neuvostoliitto
Ukrainalaisten pakolaisten valtavaan joukkoon kätkeytyy lukemattomia inhimillisiä tragedioita, mutta myös uskomatonta mukautumista uusiin tilanteisiin ja elinympäristöihin, kirjoittaa Helsingin yliopiston tutkijatohtori Matti Välimäki Kanava-lehdessä.
Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 5/2023. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa julkaistuja tekstejä verkossa.
Sota Ukrainassa on läsnä, kun pyöräilen Turussa työpaikalleni. Port Arthurin asuinalueelta kohti jokirantaa polkiessa oikealle jää Venäjän pääkonsulin asunto. Sen eteen on maalattu Ukrainan lippu protestiksi Venäjän hyökkäykselle. Pian sen jälkeen ohitan poliisilaitoksen, johon ukrainalaiset ovat jonottaneet tekemään tilapäisen suojelun hakemuksia. Niitä on jätetty Suomessa jo noin 60 000.
Jatkan alas Sairashuoneenkatua, jolloin oikealle jää käräjäoikeus. Siellä saatetaan tulevina vuosina käsitellä Ukrainassa tehtyjä sotarikoksia. Aurajoen rannassa ohitan kaupungin lipputangot, joissa liehuu yhdeksän sinikeltaista lippua.
Hieman yli vuoden aikana ukrainalaisia on joutunut pakenemaan kodeistaan yli kaksi kertaa Suomen väkiluvun verran. Maansisäinen pakolaisuus on ollut yleistä jo vuodesta 2014 lähtien, Venäjän sotatoimien alettua, ja vuoden 2023 keväällä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi maan sisällä olevan yli viisi miljoonaa pakenemaan joutunutta. Ukrainasta on lähtenyt yli kahdeksan miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on mennyt naapurimaihin tai Saksaan.
