Viimeisessä kodissa
Suomessa joka vuosi tuhat työikäistä ihmistä saa muistisairausdiagnoosin. Työikäisiä muistisairaita on Helsingissä noin 800, koko maassa lähes 10 000. Heille on tarjolla loppuelämäksi vain yksi ainoa räätälöity hoivapaikka, Päiväkumpu.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Meeri juoksee huoneestaan käytävälle ja tulee seisomaan aivan liki. Hän alkaa hihittää. Hänellä on yllään tyköistuva mekko, jalassa sukat ja crocsit. Ikä 45, korkeintaan 50. Hihitys ei ole iloa vaan rappeutuneen otsalohkon aiheuttama oire, aivan kuten pakonomainen nauraminenkin olisi.
Otsa-ohimolohkorappeuma panee Meerin kävelemään kaiken valveillaoloaikansa, ja siksi hoitajien on pidettävä huolta, että hän juo tarpeeksi vettä, saa tarpeeksi energiaa ja lepää edes lounaan jälkeen. Hänessä ei ole grammaakaan ylimääräistä.
Hihitys loppuu ja Meerin katse vaihtuu tuijottavaksi. Hän ei kykene puhumaan mutta katsoo kohti. Hoitaja pitää häntä kevyesti kädestä kiinni. Viereisessä huoneessa soi Eppu Normaali.
Tämä on Vipula, työikäisten muistisairaiden ihmisten hoitoyksikkö Päiväkummun hoitokodissa Helsingin Malminkartanossa. Täällä ja viereisessä Ainolassa on 31:n alle 65-vuotiaan ihmisen viimeinen koti. Nuorin asukas on 42-vuotias.
Kello on puoli yhdeksän aamulla. 21-vuotias hoitaja Nico Virta ohjaa ja auttaa asukkaita aamutoimissa. Hän haluaa työskennellä juuri työikäisten muistisairaiden kanssa, koska hänen on helpompi samastua omien vanhempiensa ikäisiin asukkaisiin kuin eläkeikäisiin. Ainolassa ja Vipulassa ei puhuta talvisodasta eikä soiteta Katri Helenaa.
”Nina, mikä on paras bändi?” Virta kysyy.
”Haloo Helsinki!” Nina vastaa.
Televisiossa on päällä MTV:n uutiset. Oslossa on alkamassa Naton epävirallinen ulkoministerikokous. Asukkaat hiljenevät, uutisten äänimaailma on tuttu.
”Onko tämä?” kysyy pyörätuolissa istuva Raine ja perääntyy. Hänen kasvoillaan näkyy välähdys katsekontaktista.
”Raine ei pidä kovista äänistä”, Virta selittää. Hän vaihtaa televisioon pyörimään Haloo Helsingin livekeikan.
Maija-Liisa hymyilee vieressä. Hänelläkin olisi vastaus bändikysymykseen, mutta muistisairauden aiheuttama afasia estää häntä muodostamasta sanoja. Maija-Liisa piirtää oikealla kädellä ison ympyrän ilmaan ja hakee katseella apua.
