Naapuritieteen uusi oppimäärä
Enää ei käytetä suomalaisen Venäjä-osaamisen käsitettä, vaan puhutaan varovaisemmin Venäjä-tuntemuksesta.
Hallitusohjelma painottaa Suomen läntisiä kumppanuuksia ja Nato-jäsenyyttä. Suomen Venäjä-osaamisen merkitystä ei silti unohdeta. Ohjelmaan on päätynyt kirjaus, jonka mukaan ”hallitus painottaa toimia, joilla ylläpidetään Suomen Venäjä-tuntemusta ja kykyä analysoida Venäjän kehitystä”.
Enää ei käytetä 1990-luvulla levinnyttä Venäjä-osaamisen käsitettä, vaan puhutaan varovaisemmin Venäjä-tuntemuksesta. Venäjä tuskin onkaan asia tai ilmiö, jonka voi ”osata” tai johon kannattaa haeskella käyttöohjetta. Tuntemisessakin on tekemistä.
Venäjä-tuntemuksemme perusta on nimittäin heikentymässä. Sekä virallinen että kansalaistason kanssakäyminen on hiipunut olemattomiin. Samalla on yhä vaikeampi hahmottaa maan kehitystä konkretian tasolla. Kauppasuhteista suurin osa on haihtunut. Tieteelliset yhteydet ovat lähes poikki, eikä Venäjältä kannata odottaa avoimuutta kriittiselle tutkimukselle. Yliopistoissa venäjän opiskelijoita vielä riittää, mutta kouluissa kielen suosio on romahtanut entisestään. Venäjän kielen taidosta onkin tulossa lähinnä maahanmuuttajien omaisuutta. Venäjä-asiantuntijoiden työnäkymät ovat heikot, joten erikoistuminen ei houkuttele.
