Keskeltä kahtia
Oikeisto ja vasemmisto ovat ajautuneet Suomessa niin kauas toisistaan, että hallituksen muodostamisessakin pätevät eri säännöt kuin ennen.
Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki (vas) oli lukenut vapun alla historiaa.
Hän oli käynyt läpi Suomen itsenäisyyden ajan kaikki hallitukset, Svinhufvudista Mariniin ja joka ikisen siltä väliltä. Vuoden 1918 kohdalla oli tullut vastaan Lauri Ingman: kokoomuslainen poliitikko, entinen pappissäädyn valtiopäivämies ja myöhempi arkkipiispa. Hän muodosti sen vuoden marraskuussa hallituksen, johon tulivat kokoomuksen lisäksi Rkp ja liberaalien edeltäjä, edistyspuolue.
Arhinmäen mukaan niin kauas ajassa taaksepäin piti mennä, että löytyi yhtä oikeistolainen hallitus kuin se mitä Petteri Orpo (kok) oli juuri alkanut muodostaa.
Sitten Arhinmäki pääsi itse asiaan:
”Nyt tarvitaan vastarintaa, niin kaduilla kuin kabineteissa”, hän kirjoitti Facebookissa.
Se oli klassista työväenliikkeen retoriikkaa, samanlaista hengennostatusta kuin esimerkiksi Sdp:n kokouksissa iät ajat laulettu Käy eespäin väki voimakas. Mutta vaalien ja hallitustunnustelujen kuumentamassa ilmapiirissä se tarjosi helpon lyömäaseen.
Jussi Halla-aho (ps) uskotteli, että Suomessakin väki saattaisi Arhinmäen yllyttämänä tunkeutua eduskuntataloon niin kuin Donald Trumpin kannattajat Washingtonissa kongressiin.
Bamlaamossa, Helsingin kokoomuksen vanhimpaan paikallisosastoon yhdistetyllä Twitter-tilillä, väläytettiin jopa vasemmistoliiton kieltämistä.
