Suomen keskusta

Viisi
päivää

Markettien pihoja ja tuulikaappeja, satoja kilometrejä takapenkillä. Annika Saarikko vie keskustaa vaaleihin vaikeammassa tilanteessa kuin koskaan.

Teksti
Vappu Kaarenoja
Kuvitus
Anja Reponen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Perjantai 27. tammikuuta

On seistävä tukevassa haara-asennossa, suljettava silmät ja asetettava kämmenet alavatsalle. Tunnettava, kuinka vatsa kohoilee hengityksen tahtiin. Varmistettava, ettei hengitys jää rintakehään, pinnalliseksi.

Haara-asennossa hengittely on hyvä tapa maadoittua, Johannes Lahtela sanoo. Hän seisoo Viking Gabriellan ravintolakannen baarissa ympärillään noin kahdenkymmenen keskustalaisen joukko.

Kello lähenee iltaseitsemää, on tammikuun viimeinen perjantai.

Laiva kulkee kohti Tallinnaa, mutta maihinnousua ei keskustaristeilyllä ole.

Lahtela on puolueen eduskuntavaaliehdokas, koulutukseltaan teat­teritaiteen sekä teologian maisteri. Hän vetää läsnäolo-workshopia muille risteilijöille: ehdokkaille, vaalipäälliköille ja piirijärjestön puuhaihmisille. Teemana rentous, aitous ja vakuuttavuus.

Lahtela pyytää osallistujia keksimään vaikuttamislauseen.

Hän osoittaa juvalaista maanviljelijää.

”Mikä on sun vaikuttamislause?”

”Keskusta pitää koko Suomen puolta!”

Lahtela neuvoo ottamaan kunnon katsekontaktin johonkuhun yleisössä. Ei kannata kierrättää katsetta jokaisessa osallistujassa. Parempi nauliintua yhteen ihmiseen, se on muillekin osallistujille vaikuttavampaa.

Sitten toistetaan lausetta eri intensiteetillä. Ensin niin, että energia on ”tasolla kaksi”.

Sitten ”ysi”.

”KESKUSTA PITÄÄ KOKO SUOMEN PUOLTA!”

Vaalikampanjassa pitäisi saada Suomi keskustan puolelle. Se on vaikeaa.

Puolueen tilanne on hankalampi kuin koskaan. Keskustassa on kyllä totuttu rökäletappioihin. Mutta myös siihen, että niitä seuraa suuri voitto.

Nyt keskustalle tyypillistä heiluriliikettä ei ole näköpiirissä. Viime vaalien tulos oli itsenäisyyden ajan heikoin, tulevasta uumoillaan vielä heikompaa.

Viking Gabriellalla sitä ei silti juuri mietitä. Kyydissä ovat ne, joiden kannatusta poliittiset suhdanteet eivät horjuta. Hytteineen ja ruokineen matkasta on maksettu ainakin satanen, päälle vielä matkat Helsinkiin, jos on tultu maakunnista.

Risteily on tapa käynnistää puolueen kampanja, perinne ainakin 1990-luvulta lähtien. Ohjelma muodostuu 45 minuutin tuokioista, joita vetävät keskustalaisten lisäksi ulkopuoliset alustajat.

Jalkapallovalmentaja Marianne Miettinen ”sparraa ehdokkaita itsensä johtamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa”. Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Timo Haapala paneelikeskustelee median vallasta yökerho Club Marissa.

Keskustan poliittinen suunnittelija Ilkka Miettinen luennoi otsikolla ”keskusta-aatteen ABC”. Luennolla hän muistuttaa, että puoleen oppi-isä Santeri Alkio eli sata vuotta sitten.

”Keskustan faceryhmissä lyödään Alkiolla toista päähän, että tätä ei olisi Alkio hyväksynyt. Mutta en minä ainakaan tiedä, mitä Alkio olisi ajatellut ydinvoimasta.”

Puolueen puheenjohtaja Annika Saarikko on risteilyn päätähtiä. Hän on hymyillyt laivan sisääntuloaulassa ja jakanut Vihreitä kuulia risteilyemännän tapaan, tervetuloa!

Istunut vihreäksi valaistun yökerhon keskellä juontaja Vappu ­Pimiän haastattelussa.

Saarikko on pitkästä aikaa reissussa miehensä kanssa ilman lapsia.

Ainut vaan, Saarikko sanoo Pimiälle, että miehen lisäksi laivalla on tuhat keskustalaista.

Tuhat keskustalaista nauraa.

Saarikon mies on yksi harvoja demareita laivalla. Hän on sosiaali- ja terveysministeriön virkamies Erkki Papunen.