Tuomion päivä

Ensin on vaalit ja sitten pitäisi leikata. Kestääkö ministerin kantti vai tarvitaanko rohkaisua tai jallupohjaista debriefingiä?

Profiilikuva
polkom
Teksti
velipekkaervasti@gmail.com Pekka Ervasti
erapekka.ervasti@gmail.com Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lukemattomilla ylipitkillä diplomaatti-illallisilla Suomen tasavaltaa urheasti tappiin asti edustanut ex-ulkoministeri Pepe Paasio (sd) tiesi kokemuksesta, milloin asiat ovat huonosti.­ ”Jos vesi loppuu, se on kriisi, mutta jos olut loppuu, se on katastrofi.”

Vaasan vaalipiirissä tiedetään, ettei maailma romahda edes siihen, vaikka olutkin loppuisi – kunhan jallua piisaa.

Vaaliskandaali kypsyi, kun joku oli aistivinaan alko­holin tuoksua ministeri Mika Lintilän (kesk) välittömässä läheisyydessä. Jallugate osoittaa, että keskustan jäsentenvälinen edustajapakoista on siirtynyt hengennostatusvaiheesta hengenhaisteluvaiheeseen. Sopassa on vahvasti myös astian makua.