Taidelähettiläs
Veikko Halmetoja toimii galleristina Helsingissä ja Mäntässä. Hän kuratoi taidenäyttelyitä ympäri Suomea.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä Suomi-palkinto jaettiin viime vuonna kahdeksalle tekijälle tai taholle. Yksi heistä oli kuraattori Veikko Halmetoja.
”Halmetojalla on suuri merkitys sille, että korkeatasoista kuvataidetta on voinut Suomessa kokea niin pienillä kuin suurillakin paikkakunnilla, pohjoisesta etelään ja lännestä itään”, palkintoperusteissa sanottiin.
Kuraattori vastaa taidenäyttelyn teosten valinnasta ja esillepanosta sekä hoitaa muita näyttelyn järjestämiseen liittyviä asioita. Vuonna 2022 Halmetoja kuratoi näyttelyitä esimerkiksi Alavudella, Hämeenlinnassa, Kokkolassa, Orimattilassa ja Oulussa.
”Nautin siitä, että voin tehdä näyttelyn itselleni vieraaseen paikkaan. Pystyn tuomaan jotain uutta sille seudulle”, hän sanoo.
Halmetoja tekee kuratointeja myös yrityksille ja yhteisöille. Hän on ollut mukana esimerkiksi Helsingin yliopistollisen sairaalan uusissa sairaalahankkeissa.
Uudisrakennuksen taidekokoelmaa suunnitellessa täytyy ottaa huomioon rakentajien, arkkitehtien, käyttäjien ja taiteilijoiden äänet. Myös hygienia- ja turvallisuusvaatimukset vaikuttavat valintoihin.
Halmetoja kertoo tekevänsä töitä melkein aina. Hän pitää pitkistä junamatkoista.
”Viisi tuntia on aika optimaalinen. Siinä pystyy tekemään monta asiaa kunnolla.”
Kun Veikko Halmetoja oli viiden, hänen isänsä sai ensimmäisen vakituisen työpaikkansa Mäntän lukion matematiikanopettajana. Isä teki koko työuransa Mäntässä. Äiti jäi kotiin neljän lapsen kanssa.
Veikko meni idylliseen Mäkikylän kyläkouluun, joka sijaitsi perheen uuden omakotitalon naapurustossa. Siellä Halmetoja tajusi, että Mänttä on pieni kaupunki. Kaikki tietävät toistensa asiat. Se aiheutti ongelmia.
Toisaalta Mänttä oli vauras. Kaikki oli hyvin hoidettua ja ihmisillä töitä. Tilanne muuttui, kun Metsä-Serlan sellutehdas suljettiin vuonna 1991. Satoja jäi yhtäkkiä työttömäksi.
”Mäntässä oli hirveä lama ja tuska. Jokainen tiesi jonkun, jonka oli pakko myydä korkeilla lainankoroilla rakennettu omakotitalo ja muuttaa pois”, Halmetoja sanoo.
Teini-ikäinen Halmetoja koki tuskan väkivaltaisena koulukiusaamisena. Opettajan poika sattui olemaan yksi ”oudoista” tai ”erilaisista” nuorista.
”Välttämättä kiusaajatkaan eivät oikein tajunneet, miksi kiusatut olivat heidän mielestään outoja. Että miksi niitä piti lyödä. Että se oli homoseksuaalisuus, joka minun kohdallani oli syynä.”
