Jos kirja kuolee, mikä silloin kuolee?
Kirjan tulevaisuudesta on oltu huolissaan jo 1800-luvun lopulla. Mutta mitä lopulta pelkäämme, kun pelkäämme kirjan katoavan?
Kirjan asemasta ja tulevaisuudesta huolestuttiin ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopulla. Oli keksitty fonografi, jolla voitiin tallentaa puhetta. Laitteella voitaisiin korvata kirjatkin: miksi lukea, kun voi kuunnella? Kuka jaksaisi nähdä kirjoittamisen ja kirjan painamisen vaivan? Hyvästi Gutenberg!
Huolia on riittänyt senkin jälkeen, ja niistä on kirjoitettu monta kirjaakin. Kirjaa ovat uhanneet kaikki mahdolliset välineet omana aikanaan. Ensin oli pelko, että kirjallisuuden lukeminen jää unholaan, kun kaikki aika tärvääntyy sanoma- ja aikakauslehtiin. Sitten tulivat elokuvat, televisio, videot, pelit, podcastit ja sosiaalinen media kilpailemaan rajallisesta ajasta. Nyt huolta aiheuttaa se, että vähätkin kirjallisuuden harrastajat saattavat haksahtaa äänikirjaan painetun kirjan asemasta.
Kun pelkäämme kirjan katoavan, mitä silloin pelkäämme? Koskeeko pelko kirjaesineitä, jotka korvautuvat lukulaitteella, jonka ruudulta voi lukea tekstin, tai äänikirjapalvelulla, josta viikon kävelylenkkien aikana kuuntelee keskipituisen kirjan?
