Kylmään veteen
Pauli Aalto-Setälä jätti toimitusjohtajan pestin. Nyt hän ratkoo konflikteja ja toimii meripelastajana.
Kahdeksankymmentäluvun alussa Pauli Aalto-Setälä kävi ala-astetta Kerttulin koulussa Turussa. Eräänä päivänä äidinkielen tunnilla järjestettiin väittely. Näyttämisen halu taisi livetä ylimielisyyden puolelle, koska tilanne jatkui luokasta lähdön jälkeen.
”Omasta mielestäni vain vastasin takaisin vittuiluun välitunnilla.”
Koulun jälkeen turhautunut poikajoukko odotti väittelijää pihalla ja hänelle tarjoiltiin pari yksinkertaisempaa argumenttia. Aalto-Setälä sai aivotärähdyksen ja jälki-istuntoa yhdessä häntä lyöneen pojan kanssa.
”Lapsuudessa minulta kysyttiinkin, haluanko olla oikeassa vai onnellinen”, Aalto-Setälä sanoo. ”Sanonta on klisee, mutta neuvottelutilanteissa suuri viisaus.”
Aalto-Setälä työskentelee Turun kauppakorkeakoulun työelämäprofessorina. Tänään hän on puhunut opiskelijoille ja yritysten edustajille sovittelusta johtamisen työkaluna. Äskettäin häneltä ilmestyi aiheesta myös kirja.
Sovittelua tulisi osata käyttää jo ennen konfliktia. Esimerkkinä Venäjän sota Ukrainassa.
”Kun ollaan jo hyvin sisällä konfliktissa, sopuun pääseminen nopeasti on epätodennäköistä. Nyt trauma on liian iso ja liikaa vääryyttä on tapahtunut.”
Aalto-Setälä on varannut pienen luentotilan haastattelua varten. Hän vaihtaa muutaman sanan huoneesta poistuvan opiskelijan kanssa, joka oli ollut valmistautumassa – kuinka ollakaan – väittelyyn. Se huvittaa Aalto-Setälää. Kirjassaan hän kertoo paitsi ratkoneensa lukemattomia riitoja myös aiheuttaneensa niitä.
”Nuorena pomona ei ollut helppo ottaa käskyjä vastaan, vaan oli tarve ottaa homma haltuun ja päästä kertomaan oma versio.”
Kesäkuussa 2021 Aalto-Setälä jätti Suomen toimitusjohtajan työt markkinointiviestintäyhtiö Dentsussa. Samana syksynä hän aloitti vuoden kestävän sovittelukoulutuksen Oulun yliopistossa.
Verkko-opinnot eivät alkuun innostaneet, mutta jo talvella hän halusi käsitellä teemaa kirjan laajuisesti. Sitä varten Aalto-Setälä haastatteli muun muassa entisiä valtakunnansovittelijoita ja ulkoministeri Pekka Haavistoa.
Opiskelun ja kirjan kirjoittaminen oli jopa eräänlaista terapiaa.
Restoratiivinen sovittelu korostaa myönteistä yhteistyötä ja kärjistyneen tilanteen palauttamista alkutilaan. Sovittelussa opetellaan pysähtymään ja kysymään itseltä, mitä kuulen ja mitä ymmärrän.
Jalostuneimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että uskaltaa muuttaa omia suunnitelmia.
”En minä toimarina varmasti koskaan ole tuolla tavalla pysähtynyt. Kaiken voi kyllä selittää itselleen, mutta kiire on huono syy, jos haluaa ihmisiä johtaa.”
Aalto-Setälän mukaan johtajilla on usein tapana keulia kohti vaaleanpunaista tulevaisuutta. Samaan aikaa työntekijä on jalat kiinni arjessa.
”Ei ’Suomen paras työpaikka’ ole hyvä konkreettinen tavoite, siinä vain pettyy. Välitavoitteen on oltava riittävän hyvä, jotta suurin osa ehtii mukaan. Olen itsekin kiihdytellyt nollasta sataan, eikä silloin kukaan pysy mukana tai motivoidu.”
Raja väittelyn ja riitelyn välillä ei ehkä ole ihan selvä Suomessa. Väittely on argumentointia puolesta ja vastaan, taito, jonka Aalto-Setälän mielestä jokaisen pitäisi osata. Silloin päämäärä on yhteinen ja neuvottelua käydään keinoista. Sitä sovittelu on.
Riitelyssä taas käydään ihmiseen ja pyritään loukkaamaan. Jopa siinä määrin, ettei tolkullista ratkaisua enää haeta, vaan yritetään saada toinen häviämään mahdollisimman paljon.
