Osmo Soininvaara: Paljonko pysäköinnistä kannattaa maksaa?
Autottomat helsinkiläiset tukevat nyt autoilijoita tuntuvasti pysäköinnin kautta, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Kuvitus Outi Kainiemi
Espoon metrosta riideltiin näkyvästi liki kolmekymmentä vuotta. Helsinki valmistautuu hiljaisuudessa lähes samaa suuruusluokkaa olevaan liikenneinvestointiin. Satamalta vapautuville asuinalueille on tarkoitus rakentaa maanalaista pysäköintitilaa puolen miljardin euron edestä. Vaikeiden rakentamisolojen vuoksi autopaikan hinta vaihtelee 30 000 ja 70 000 euron välillä. Vielä kalliimmaksi pysäköinti tulisi maan päällä, koska pysäköintikentät veisivät tilaa enemmän kuin asuminen. Tuhannet asukkaat joutuisivat väistymään autojen tieltä.
Kannattaako jätti-investointi autopaikkoihin? Kannattaa, jos tulevat asukkaat ovat valmiit niistä maksamaan. Ei kannata, jos he eivät pidä autopaikkoja vaadittavan rahan arvoisena. Näin se markkinataloudessa yleensä menee.
Asukkailta ei kuitenkaan kysytä mitään. Jos haluaa asunnon, on pakko maksaa myös pysäköinnistä, oli autoa tai ei.
Kokemus Arabianrannasta kertoo, että tällä menetelmällä autopaikkoja rakennetaan liian vähän. Autopaikkojen määrä ei riitä, koska ne jaetaan ensiksi ehtiville lähes ilmaiseksi. Normi on kaksi autopaikkaa kolmea asuntoa kohden. Se kolmas on ymmärrettävästi tyytymätön, koska ei saa autopaikkaa, vaikka on siitä maksanut.
Toisaalta Arabianrannassa on maksullinen parkkihalli lähes tyhjillään. Autopaikat ovat siellä kalliita, mutta vielä kalliimmaksi ne oman talon alle rakennettavat autopaikat tulevat. Eikö tyhjillään seisova autohalli osoita, etteivät pysäköintipaikat ole hintansa arvoisia?
Paljon pienempi määrä autopaikkoja riittäisi, jos autopaikkaa ei pakkomyytäisi asunnon mukana. Monen mielestä olisi kohtuutonta maksaa autopaikasta 50 000 euroa tai vuokrata se 300 eurolla kuussa. Yhtä paljon siitä joutuu nytkin maksamaan. Miten vasta vapaaehtoisuus tekee maksusta kohtuuttoman?
Helsinki subventoi julkista liikennettä noin 50 prosentilla. Näyttölipun omistaja hyötyy tästä tuesta joitakin kymppejä kuussa. Pysäköinnin kautta autottomat helsinkiläiset tukevat autoilijoita paljon enemmän.
Mikä muuttuisi, jos autopaikan hinta irrotettaisiin asunnon hinnasta? Ne, joille auto on välttämättömyys, varmaankin ostaisivat autopaikan. Eihän heidän tilanteensa muuttuisi, koska yhtä paljon he joutuvat nytkin autopaikasta maksamaan – tai no, osan paikkansa hinnasta he laskuttavat nyt autottomalta naapuriltaan.
Auton hankintaa pohdittaisiin pidempään, jos pysäköintipaikan hinta kolminkertaistaisi auton hinnan. Kesäautot säilytettäisiin mökillä tai ainakin jossain halvemmassa paikassa. Autoa satunnaisesti käyttävälle tulisi halvemmaksi vuokrata auto kuin maksaa autopaikasta. CityCarClubin kaltainen autojen yhteiskäyttö yleistyisi; pelkällä pysäköintipaikan hinnalla ajaisi yhteiskäyttöautolla aika paljon. Autostaan kovin riippuvaiset valitsisivat asuinpaikakseen alueen, jossa pysäköinti järjestyisi halvemmalla.
Kaikki nämä tekijät johtaisivat siihen, että paljon pienempi määrä pysäköintipaikkoja riittäisi, jos pysäköinnin hinta irrotettaisiin asunnon hinnasta. Säästyisi satoja miljoonia euroja. Markkinatalous ohjaa resursseja tehokkaammin kuin yhteiskunnan asettamat normit.
Kaavoittajan vastaus tähän on, ettei autopaikkojen määrää voi jättää markkinoiden ratkaistavaksi, koska asunnon ostaja on lyhytnäköinen. Vaikka asiakas haluaa asunnon nyt ilman autopaikkaa, voi hän tarvita autoa myöhemmin.
Jälkeenpäin pysäköintihallin rakentaminen tulee vielä kalliimmaksi. Asunnon ostajalla on kuitenkin oikeus ostaa yksiö ensiasunnoksi, vaikka voi myöhemmin tarvita lisäneliöitä. Joustavuutta tulevien tarpeiden osalta saataisiin, jos luolat suunniteltaisiin laajennettaviksi tai kaavoissa varattaisiin tontteja ehkä myöhemmin tarvittaville pysäköintitaloille. On myös selvää, että autopaikkojen oikea hinnoittelu vähentää niiden kysyntää pysyvästi.
Uusiin ja peruskorjattaviin taloihin vaaditaan aina autopaikat. Jos tontille ei mahdu, rakennusluvan ehtona on osallistuminen jonkin pysäköintihallin rahoitukseen lähistöllä.
Autopaikkavaatimus estää asuinalueiden tiivistämistä. Viimeksi Vuosaaressa jätettiin rakentamatta kerrostalo edulliseen paikkaan, koska tontille ei voinut pohjavesialueen vuoksi rakentaa pysäköintipaikkoja edes maan alle. Miksi ei voisi olla taloja, joihin valikoituu autottomia kotitalouksia?
Kantakaupungin vanhoissa kiinteistöissä ei autopaikkoja ole. Niiden asukkaat ovat oikeutettuja lunastamaan asukaspysäköintitunnuksen. Ulkopuolisille kadunvarsipysäköinti maksaa kaksikymmentä euroa päivässä, mutta asukas maksaa koko vuoden pysäköinnistä vaivaisen satasen. Tätä voi pitää jopa eriarvoisena, koska uusien ja peruskorjattavien asuntojen asukkaat joutuvat maksamaan pysäköinnistä monikymmenkertaisesti. Toisaalta pysäköintitunnus ei takaa paikkaa. Niitä on jaettu 31 000, mutta kadunvarsipaikkoja on vain 19 000.
Kaikkien kantakaupungin autoilijoiden etu olisi, että osa kadunvarsipaikoille tunkevista siirtyisi pysäköintilaitoksiin. Yhdenkään autoilijan ei kuitenkaan kannata uhrautua muiden puolesta ja maksaa luolapaikasta maltaita, jotta muut löytäisivät ilmaisen kadunvarsipaikan helpommin.
Kaikki autoilijat hyötyisivät pysäköintiluolista – myös ne, jotka jäisivät kadunvarsipysäköijiksi. Siksi kaikkien autoilijoiden tulisi osallistua niiden rahoitukseen. Asukaspysäköintitunnuksen hintaa tulisi nostaa tuntuvasti ja tulot käyttää pysäköintiluolien rakentamiseen.
Helsingin kantakaupungin ruutukaava-alueella kannattaisi varata joka kolmas katu pihakaduksi. Niistä tulisi rauhallisia jalankulkijoiden kävelyreittejä. Paikasta toiseen siirtymiseen autot eivät jokaista katua tarvitse, mutta pysäköintiin ne tarvitsevat. Pysäköinnin siirtäminen kantakaupungissa kallioluoliin olisi suuri investointi, mutta se kannattaisi.
Teksti Osmo Soininvaara
Kolumnisti on vapaa kirjoittaja ja luennoija.