Toveri Ionel
Joulupäivänä 1989 Ionel Boeru kohtasi presidentti Nicolae Ceaușescun ensimmäisen kerran. Sinä päivänä Ceaușescu ja hänen vaimonsa Elena teloitettiin.
Voit kuunnella jutun myös podcast-versiona:
Ionel Boeru oli valvonut monta yötä. Hän oli viettänyt koko joulun varuskunnassa Botenin kaupungissa, Bukarestin lähellä.
Päivisin sotilaat olivat torkkuneet lyhyitä pätkiä vuorotellen.
Romaniassa oli ollut levotonta jo viikon verran. Ei ollut varmuutta siitä, mitä oli meneillään.
Nicolae Ceaușescu oli pitänyt Bukarestissa puheen muutamaa päivää aikaisemmin, 21. joulukuuta 1989. Se oli näytetty televisiossa, ja Boerukin oli katsonut.
Nyt kukaan ei tiennyt, missä Ceaușescu oli.
Joulupäivän aamuna komentaja käski Boerun ja muut sotilaat varuskunnan pihalle. Heitä oli paikalla muutama kymmen.
Aamu oli poikkeuksellisen lämmin, ei vieläkään lunta.
Pihalla komentaja sanoi, että tarvitsi vapaaehtoisia. Kahdeksan miestä.
Boeru ilmoittautui oitis. Hän oli 31-vuotias, urheilullinen laskuvarjojoukkojen kapteeni.
Komentaja ei kertonut, mihin vapaaehtoisia tarvittiin. Ehkä hän ei vielä itsekään tiennyt.
Likaisen Dâmbovițajoen lähellä, Bukarestin keskustassa, sijaitsee Euroopan suurin talo.
Kansan talo, romanialaiset sanovat, vaikkei kansalla oikein koskaan ole ollut sinne asiaa. Presidentti Ceaușescu rakennutti sen itselleen.
Sisään ei pääse omin päin, mutta jos jonottaa kahdella luukulla, ostaa lipun opastetulle kierrokselle ja kulkee turvatarkastuksen läpi, näkee talosta pienen osan.
Näkee kupolikattoisen konserttisalin, jota valaisee 5 000 kilon kristallikruunu. Sitä ei voi ottaa katosta alas. Kun lamppuja vaihdetaan, työntekijä kiipeää kruunuun sisään.
Näkee toisen salin, jonka tyyli on saksalainen. Sen seinissä on silkkitapetit ja ikkunoissa silkkiverhot. Ja koska Ceaușescu tahtoi, että kaikki tässä talossa on romanialaista alkuperää, piti silkinkin olla. Buzăun kaupungissa kasvatettiin toukkia.
Näkee valkoista marmoria. Ja mustaa ja punaista ja vaaleanpunaista. Sitä on lattioissa, portaikoissa ja seinissä, yhteensä miljoona kuutiota. Opas sanoo, ettei Transilvanian maaperässä ole enää marmoria. Se on kaikki täällä.
Opas on noin kolmekymppinen romanialainen mies. Hän on selvästi ylpeä palatsista. Ei ehkä aikakaudesta, jolloin se rakennettiin – 1980-luvun Romaniasta – mutta lopputuloksesta.
Palatsi on ylenpalttinen, hän sanoo usein.
365 000 neliömetriä ja tuhat huonetta. Eikä kukaan tarkalleen tiedä, mitä Ceaușescu aikoi niillä kaikilla tehdä.
Toki hän aikoi johtaa maata täältä, ehkä asua täällä. Koota tänne kaikki julkiset virastot ja kommunistisen puolueen.
Politbyroota varten tehtiin sali, jonka keskellä on valtava pyöreä pöytä. Pöydän ympärillä 60 tuolia.
Yksi tuoli puuttuu. Sen oli määrä olla erityisen pramea, kultalangoilla kirjailtu.
Sitä on turha etsiä, opas sanoo. Tuoli jäi tekemättä.
Tuli joulukuu 1989.
”Kuten te kaikki tiedätte, silloin Ceaușescu teloitettiin.”
