Varis Valdemar
Varikset ovat äijiä sukupuolesta riippumatta.
Syksy saa. Sen tietää monestakin merkistä, mutta erityisesti siitä, että varis nimeltä Valdemar on ruvennut istumaan vastapäisen talon räystäällä. Se on istunut siinä jo neljänä päivänä peräkkäin, aina täsmälleen samalla paikalla, monta tuntia kerrallaan.
En tietysti ole ihan varma, onko sen nimi Valdemar, mutta sanon sitä Valdemariksi, koska se on niin Valdemarin näköinen.
Kun variksen – minkä tahansa variksen – olemusta ja ulkonäköä vähänkin tarkkailee, huomaa nopeasti, että sen nimi ei voi missään tapauksessa olla Pirkko tai Terhi, ei myöskään Jimi, Jari tai Petteri – ei edes Jyrki. Variksen on pakko olla joko Kaapo, Väinö tai Valdemar, ja tämä siis on Valdemar. Piste.
Varisten joukossa on luultavasti molempia – tai ehkä peräti kaikkia – sukupuolia, koska muuten ne tuskin lisääntyisivät, mutta ulkonäöltään ne kaikki ovat äijiä, vanhojapoikia jo pienestä pitäen. On perverssiä haaveilla, saati puhua varispimuista tai varistypyköistä, jopa varisrouvista. Sen sijaan varisvaari, varistaata ja varisvanhus ovat yhtä luonnollisia olentoja kuin luonnolliset henkilöt ihmisverotuksessa.
