SK:n lukijoilta: En huomannut pikkutuhmia puujalkavitsejä, Danny-musikaali ansaitsee aplodit
Danny-musikaali herättää yhä keskustelua.
Danny-musikaali sai ansaitut aplodit
Näin itse Suomen Kesäteatterin Danny-musikaalin Valkeakoskella 3. heinäkuuta. Suomen Kuvalehden (SK 27/2019) Tero Alangon kritiikistä en näkemääni musikaalia tahdo tunnistaa. Google-arvostelujen yhteenvedossa – yli 300 arviota – musikaali näytti saaneen keskiarvoksi 4,4 pistettä (maksimipisteet 5).
Itse en juuri pikkutuhmia puujalkavitsejä tai pyllylle läpsimisiä huomannut, mutta ehkä niitä siellä sitten oli. Suomen kesäteattereille niin tyypilliset navanalusvitsit ovat tunnustetun ohjaajan Heikki Paavilaisen tuotannoista päinvastoin loistaneet poissaolollaan. Siitä olen Alangon kanssa samaa mieltä, että Armin ja Dannyn suhteelle oli annettu toisella jaksolla liikaa aikaa. Osa Dannyn historiasta jäi vajaalle huomiolle.
Kahta henkilöä kriitikko sentään kehuikin. Nostaisin lisäksi esille aina varman ja suositun Ilkka Koivulan sekä esiintymisen riemua loistaneen ja vuodesta toiseen tasoaan nostaneen Susanna Laineen, joka nyt pääsi jo esittämään myös hyvää lauluääntään.
En tietenkään voi väittää musikaalia miksikään teatteritaiteen mestariteokseksi. Olen itsekin sitä mieltä, että nykykaavaa voitaisiin jatkossa enemmänkin muuttaa. Toisaalta esityksessä oli lämmin, välitön, ajoittain koskettavakin tunnelma. Pitkät ja spontaanit aplodit olivat sen mukaisia. Voi ymmärtää, miksi suuria muutoksia ei ole tehty yleisömenestyksen pysyttyä vuodesta toiseen hyvänä.
