Yhteiskunnan murroksen pitää näkyä mielenterveystyössä
Yhteiskunnan murroksen pitää näkyä mielenterveystyössä, kirjoittaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen.
Työelämän ja yhteiskunnan muutokset raamittavat terveyttä ja työkykyä. Vertasimme tutkimusryhmässäni keski-ikäisten kuolleisuutta 1971–1984 vastaavaan pituiseen ajanjaksoon 2000-luvun alussa ja havaitsimme, että 1970- ja 80-luvuilla keski-ikäisten kuolleisuus oli lähes 40 prosenttia korkeammalla tasolla kuin 2000- ja 2010-luvuilla. Väestötieteellisessä tutkimuksessa tätä kutsutaan terveystransitioksi.
Näyttää siltä, että mielenterveysongelmat koettelevat Suomea samaan tapaan kuin sydäntautikuolleisuus 70-luvulla. Sadattuhannet työikäiset käyttävät mielialalääkkeitä, Kelan korvaamista sairauspoissaoloista 27 prosentin taustalla on mielenterveyden häiriö ja enemmistö työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyssyistä. Mistä murros kohden ongelmallista psyykettä kertoo?
Tutkimuksessamme työterveyslääkärit nostivat esille kiinnostavia näkökulmia. Ensinnäkin heidän mukaansa työelämän vaatimukset, ihanteet ja toimintatavat ovat muuttuneet niin, että mieli on alkanut saada ikäviä kolhuja. Aiemmin työelämässä pärjäsi vähän hauraammallakin psyykellä, kun työtehtävät olivat toisenlaisia. Toisaalta lääkärit tulkitsivat kehitystä kulttuurimuutoksena: uusien valveutuneiden ja pitkälle koulutettujen potilassukupolvien esiinmarssina ja käyttäytymiskoodien muutoksena. Stigma on lieventynyt, potilaiden aktiivisuus kasvanut ja diagnostiikka laventunut.
Moni konkarilääkäri arvioi, että 1970-luvun alidiagnosoinnista on siirrytty 2000-luvun ylidiagnosointiin. Lääkärit joutuvat nyt usein hoitamaan ongelmia, joihin ratkaisu löytyisi muualta kuin lääketieteestä.
