Raadeltua ihmisyyttä, jossa julmuus ja hellyys sekoittuvat. Näin voisi kuvailla lappilaislähtöisen Heli Slungan rujonkaunista kirjaa Kehtolauluja kuoleville (WSOY). Kokoelma julistaa olemisen riepottelevaa traagisuutta, mutta hyvin perustellen. Ruumiillisuudesta ammentavat runot ovat ihanan räävittömiä ja herkkiä yhtä aikaa. Kirous ja rukous tulevat samasta suusta.
