Tuntemattomat
Suomen valtaväestöllä ja romaneilla on viisisataavuotta yhteistä historiaa. Olisi jo aika tutustua.
Emme tunne toisiamme. Siksi olemme täällä. Ostoskeskuksen kahvilassa, alkutalven pimenevässä iltapäivässä, Vantaalla. Tee jäähtyy kuppiin.
Nainen on ikäiseni. Kerron hänelle ennakkoluuloistani, sukupolvien yli kyseenalaistamatta siirretystä asennekasvatuksesta, jota en haluaisi kantaa mukanani ja ojentaa eteenpäin. Hän tietää, miltä se tuntuu nahoissa. Tietää, millaista on valehdella omalle lapselleen. Sanoa, että vartijat kaupassa seuraavat, koska ”he vain tykkäävät meistä”.
Suomi on niittänyt mainetta kansainvälisissä vertailuissa koskien vakautta, tasa-arvoa tai turvallisuutta, onnellisuuttakin. Saman yhteiskunnan kasvatteina, sen näennäisesti yhdenvertaisina kansalaisina, välillämme retkottaa kuitenkin viisisataa vuotta vanha kuilu.
Valtaväestö ja romanit – miksi istumme niin harvoin saman pöydän ääreen?
