Ilmainen lounas

Osta artikkeli. Osta irtonumero. Subscribe. Upgreidaa proversioon. You have read 3 of 3 free articles today. Sanovat, että ilmaisia lounaita ei ole. Jos jokin onkin ilmaista, se yleensä vaatii rekisteröitymisen ja rekisteröitymistä seuraa maksimissaan päivän viiveellä saapuva spämmiraivari. Monella meistä on yksi tai useampi roskapostille tarkoitettu meiliosoite. Minulla niitä on neljä. Kahden virallisen osoitteen lisäksi.

Mutta… koukutuskulutuskulttuurin sekamelskasta löytyy jotain myös ihan uskomattoman hienoa. Mielenkiintoista, inspiroivaa, tärkeää. Ja ilmaiseksi. Oikeasti.

Yhdysvaltain kansalliskirjasto, Library of Congress, on maansa vanhin kulttuurilaitos ja maailman suurin kirjasto, jonka verkkopalvelu on ällistyttävä aarreaitta. Moni muistaa Dorothea Langen vuonna 1936 kuvaaman kuvan Migrant Mother. Riutuneen näköinen siirtolaisäiti katsoo kaukaisuuteen halaten lapsiaan. Langen ikoniksi muodostunut kuva oli osa FSA-projektia (Farm Security Administration), joka dokumentoi vuosien 1935 ja 1944 välillä amerikkalaista siirtolais- ja maaseutuelämää. Kokoelmat käsittävät 175 000 mustavalkoista negatiivia ja yli 1600 värinegatiivia. Tämä kattava materiaali on kokonaisuudessaan selailtavissa Kongressin arkistoissa. Kaikkia kuvia ei vielä edes ole tunnistettu, mutta yhtä kaikki, ne ovat katseltavissa.

Siirtolaisäidin kuuluisaa kuvaa etsiessä löytyy liuta rinnakkaisruutuja, joissa samainen rouva Florence Thompson istuu teltan suojassa neljän nälkäisen lapsensa kanssa. Kuvan tiedoista käy ilmi, että Florence on 32-vuotias, perheellä on seitsemän lasta ja hänen miehensä on Kaliforniasta kotoisin. Kuva on otettu Nipomossa, Kaliforniassa. FSA-kokoelmasta löytyy myös Jack Delanon pysäyttävä, vuonna 1941 kuvattu värikuvasarja White Plainsin puuvillapelloilta Georgiasta. Kuvia selaillessa mieleen tulvahtavat Billie Holidayn Strange Fruitsin sävelet. Hämmentävää ajatella, että nämä kuvat on otettu kymmenisen vuotta aikaisemmin kuin meille niin ainutlaatuiset ja harvinaiset värikuvat Helsingin Olympialaisista.

Kokoelmia penkoessa törmää merkittäviin kuviin ja merkittäviin kuvaajiin. Internoidut japanilaiset, joita Ansel Adams kuvasi 40-luvulla Manzanarissa, Kaliforniassa. Edward S. Curtisin 2400 mustavalkoisen kuvan kokoelmat, joissa hän dokumentoi Pohjois-Amerikan intiaaniväestöä 1900-luvun alussa kolmenkymmenen vuoden ajan. Curtisin kuvista vain murto-osa on ollut esillä teoksissa, joita ihastelin nuorena valokuvaopiskelijana 90-luvulla. Ennen älypuhelimia ja digiarkistoja kirjatkin tilattiin Akateemisen kakkoskerroksesta tai ostettiin riistohintaan museoiden kirjakaupoista maailmalla.

Eikä tässä vielä kaikki.

Brittiläinen Imperial War Museums tarjoaa palvelun, jossa rekisteröitymättä saa penkoa sielunsa kyllyydestä vaikka Normandian maihinnousua dokumentoineiden sotakuvaajien materiaalia tai yhteensä 2368 skannattua kuvaa Winston Churchillistä. Samaisista IWM-arkistoista löytyy mielenkiintoista kuvamateriaalia esimerkiksi saksalaisin silmin nähtynä. Vuonna 1918 Mikkelissä valkoisten ylipäällikkö Mannerheim astelee rintarinnan Saksan Itämeren divisioonaa komentaneen kreivi Rüdiger von der Goltz kanssa.

Myös Suomen Puolustusvoimat tarjoaa maksuttoman SA-kuva-arkiston, johon on digitoitu lähes 160 000 Suomen talvi-, jatko- ja Lapin sodan ajan valokuvaa vuosilta 1939-1945. Tämä voisi olla oiva työkalu myös historianopettajille.

Yksi herkullisimpia tärppejä tässä kattauksessa ovat ehdottomasti Life-lehden digitaaliset kuva-arkistot. Legendaarisen kuvajournalismin jättiläisen palkkalistoilla ovat olleet niin Robert Capa kuin Alfred Eisenstaedtkin. Life hallitsi, kokeili, ihastutti, vihastutti ja järisytti maailmaa kuvillaan neljä vuosikymmentä. Näistä hauskana esimerkkinä vaikkapa Bad-Luck Busters: Friday the 13th With an Anti-Superstition Society! Bon appétit.