Tyhmien ryhmät

Profiilikuva
Blogit Megafoni
Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Nuorten Ääni -toimitus tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun Suomella menee huonosti, syyttävä sormi osoittaa maahanmuuttajien lisäksi vanhuksia ja lapsia. Sairaat vanhukset tukkivat terveyskeskuksemme ja tyhmät lapset turmelevat kansakuntamme suurimman ylpeydenaiheen, koulumenestyksen.

Ihmisten niputtaminen ”vanhuksiksi” ja ”lapsiksi” on ongelmallista, sillä tiettyyn ikäryhmään kuuluvat eivät todellisuudessa muodosta mitään yhtenäistä ryhmää. Mummoja ja penskoja on joka lähtöön. Kategoriat ovat yleistyksiä, ja ryhmää koskevat oletukset voivat alkaa muokata ihmisen omaa käsitystä itsestään.

Jani Kaaro kirjoittaa joulukuun Tiede-lehdessä, että stereotypiat saavat ihmisen alisuoriutumaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset sisäistävät omaan ryhmään liitetyt kielteiset olettamukset ja alkavat käyttäytyä niiden mukaisesti.

Naiset hävisivät sakissa, kun heille ennen peliä uskoteltiin, että miehet ovat luontaisesti naisia parempia matemaattisessa ajattelussa. Vanhukset pärjäsivät muistitesteissä tavallista huonommin, kun heille ennen testiä muistutetiin muistin heikkenevän iän myötä.

Ikä ja sukupuoli jakavat ihmiset karkeisiin luokkiin, joiden me uskomme pohjautuvan luonnollisiin eroihin. Erotteluiden perusteena olevaan biologiseen ”totuuteen” sekoittuu kuitenkin monia vankkoja harhakäsityksiä.

Kiisteltäessä vanhustenhoidosta on ryhdytty pohtimaan vallitsevaa vanhuuskäsitystä. Vanhuuteen yhdistetään puheissa ja mielikuvissa sairaudet ja riippuvaisuus, vaikka suurin osa ikääntyvistä ihmisistä on terveitä ja toimintakykyisiä.

Vanhuuteen liittyvät stereotypiat voivat pahentaa ja nopeuttaa vanhenemisen mukanaan tuomia terveysongelmia, kun ihmiset uskovat olevansa niille ikänsä vuoksi taipuvaisia. Ihmiset sisäistävät tiedon ikääntymisen vaikutuksista ja pitävät itseään heikompina kuin todellisuudessa ovat. Tieto alkaa vahvistaa itse itseään.

Suomalaisten lasten Pisa-testeissä ilmeni, että perinteiset sukupuolittuneet stereotypiat eivät enää päde koulumaailmassa. Pojat pärjäävät matikassa nykyisin huonommin kuin tytöt.

Testitulos kumoaa olettamuksen siitä, että ihmiskunnan asukeista vain toiselle puoliskolle on suotu mahdollisuus matikkapäähän. Oppimisen ja sukupuolen välinen vääristymä ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan vaihtanut kohdettaan.

Jostain syystä pojat eivät enää usko omiin kykyihinsä. Kangistuneet sukupuoliroolit kummittelevat edelleen koulumaailmassa. Pojat eivät ole kiinnostuneita koulusta, pojat eivät jaksa keskittyä ja pojat häiriköivät tunneilla, koska ”pojat ovat poikia”.

Stereotypiat ovat julmia ulkopuolelta asetettuja rajoja ihmisen kyvyille. Jos minulle toistetaan, että olen tyhmä, alan uskoa siihen itsekin. Huonommuuden näkymätön leima alkaa mielessäni vastata todellisia kykyjäni.

Tyhmyyden taustalla on surullinen itseään vahvistava kehä, jossa kuvitellusta tulee todellisuutta.