Finnkinosta ja elokuvateatterien tulevaisuudesta, osa 1
Eräs kina elokuvien lipputulojen jakamisesta päättyi viime torstaina myöhään iltapäivästä, kun amerikkalainen elokuvastudio Sony sai vakuutettua Nordic Cinema Groupin eli Finnkinon konsernijohdon.
The Amazing Spider-Man 2 tulee sittenkin Finnkinon teattereihin ensi-iltapäivänä eli tämän viikon perjantaina.
Tilanne palautui normaaliksi? Ei. Riita oli yksi, poikkeuksellisen raju oire kroonisessa tilanteessa.
Kun Finnkino sai ostaa Sandrewin elokuvateatterit vuonna 2006, siitä tuli jättiläinen, jolla on nyt käytännön monopoli Suomen suurimmissa kaupungeissa.
Valta muuttuu yhden kulttuurialan diktatuuriksi, jos ja kun Finnkino vaatii elokuvalipuista yhä suuremman siivun itselleen. Kapitalismissa tarjonta ja kysyntä kohtaavat, mutta monopoli ei ole tervettä kapitalismia.
Finnkino voi kiristää sopimuksia, koska sen teattereille ei ole riittävästi vaihtoehtoja. Levittäjät, jotka tarjoavat sisällön Finnkinon teattereihin suostuvat huonoihin ehtoihin, koska niiden on pakko.
Hämähäkkimiehen tapauksessa amerikkalainen jättiyhtiö sanoi, ettei peli vetele. Torstaina iltapäivällä ehdittiin elokuvateatterialan sisäisesti tiedottaa, ettei sopuun päästy ja Hämähäkkimies ei tule Finnkinon teattereihin. Kirjoitin tilanteesta blogimerkinnän ”Finnkino-kriisistä”. Muutama tunti myöhemmin saapui uusi tieto: riita ratkesi.
Sonylta saamieni tietojen mukaan päätökseen taivuttiin nimenomaan Finnkinon konsernin Ruotsin ylimmässä johdossa. Neuvottelut Suomen Finnkinon kanssa olivat päättyneet aiemmin.
Mitä täsmälleen tapahtui, sitä ei tiedetä. Kenties Sony kiristi takaisin. Finnkino tarvitsee sisällön valkokankailleen. Hollywood-studioiden koko liiketoimintakuviossa Suomi on kärpäsenpaska, mutta kyse on silti sadoista tuhansista euroista – ja ennen kaikkea tulevaisuudesta. Elokuvansa markkinointiin jo isot rahat laittanut Sony on saattanut esimerkiksi ilmoittaa, että Finnkinon valkokankailla ei sitten nähdä muitakaan Sonyn loppuvuoden elokuvia.
Elokuvateattereissa käy Suomessa enemmän katsojia kuin 30 vuoteen. Nousu näkyy Finnkinon tuloksessa, mutta ei useimpien levitys- ja maahantuontiyhtiöiden. Joissain on käyty yt-neuvotteluja ja toisissa toimintoja on ulkoistettu. Monien laatuelokuvien Pohjoismaiden levittäjä Scanbox ensin irtisanoi pitkäaikaisia työntekijöitään ja sitten lopetti kokonaan Suomen konttorinsa.
Hollywood-jättejä pienempien toimijoiden, kuten suomalaisten elokuvatuottajien kanssa ei Finnkinon tarvitse pelätä sellaisia arvovaltatappioita kuin nyt Sonyn kanssa.
Etenkin taiteellisemmat, yliopistokaupunkien katsojien makuun olevat elokuvat saavat Finnkinon saleista jopa 90 prosenttia katsojistaan. Monikansallinen Sony voi haastaa Finnkinon, koska se saa rahansa globaalisti. Pienempi paikallinen levitystaho, joka hankki elokuvan sen tuottajilta vain Pohjoismaihin tai Suomeen, suostuu huonoonkin diiliin, koska sillä ei ole vaihtoehtoa.
Hämähäkkimiehestä tuli ilmiriita, koska vastakkain oli kaksi suurta.
Mikäli Finnkino kiristää sopimuksiaan jonkin pienen toimijan kanssa, ei riita tule ilmi. Pieni taipuu.