Kirja – teoksesta raaka-aineeksi

Profiilikuva
Blogit Kohinaa
Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kirja on säilynyt pisimpään teosmuotona, joka nautitaan järjestyksessä alusta loppuun. Nyt digitaalisuus alkaa myllätä myös kirjan käsitettä.

Amazon avasi kirjan uudelleenmäärittelyn, jota on odotettu pitkään. Vastaisuudessa yhtiö maksaa riippumattomille kirjailijoille vain sivumäärästä, mikä on luettu Kindle-laitteilla.

Brändikirjailijoiden ja isojen kustantamojen kanssa ei ole yhtä helppoa. Tilannetta voi verrata Spotifyn kaltaisiin suoratoistopalveluihin ja niiden kehitykseen.

Netissä ihmisille onkin tullut mieleen, että seurauksena on mammuttiromaaneja, joissa on tarjottava koukuttavia käänteitä jatkuvasti. Voi myös olettaa että seksi, väkivalta ja takaa-ajokohtaukset lisääntyvät.

Lars Kepler -pariskunnan tiiliskividekkarit ovat tyyppiesimerkki tästä trendistä. Niissä on sinänsä kaikki kohdillaan massahitiksi: hieman umpimielinen suomalaispoliisi, monipolvinen sarjamurhaaja-juoni ja runsaasti raaistavia yksityiskohtia.

Keplereissä on myös teoksesta riippuen 150–200 sivua täytettä. Lukemani keplerit haahuilevat teosten keskivaiheilla ja lopussa on turhan kiire solmia langat yhteen.

 

Tulevaisuuden sähköinen kirja ei ole enää välttämättä teos perinteisessä mielessä. Erilaisia epälineaarisia kerrontamuotoja on tutkittu ja kokeiltu vuosikymmeniä muun muassa hypermediassa, tietokonepeleissä ja elokuvissa.

Esimerkiksi sähköiset oppimateriaalit ovat hyvää vauhtia siirtymässä perinteisestä oppikirjasta ja teoksesta yksittäisten lukujen lukemiseen tarpeen mukaan.

Teoksen variointi on helppo aloittaa eri versioista eri kohderyhmille. Nuorille voi olla vähemmän raaistava K13-versio, vaikka osa hakee kuitenkin K18-version netistä.

Kirjailija(t) voisi tehdä laajemman ”ohjaajan” version (director’s cut). Se olisi laajempi, sisältäisi alun perin poistettuja kohtauksia tai lukuja ja sisältäisi kaiken mitä tekijä(t) haluavat sanoa.

Alkuvaiheen ja miksei kypsänkin ilmaisun kirjailija saattaa haluta petrailla originaaliteostaan. Yksi tunnetuimpia esimerkkejä on John Fowles ja Jumalten naamiot.

 

Kirjoitan ikuisuusprojekti Metabolistia, vuosisadan loppupuolella tapahtuvaa biopunk-thrilleriä. Sen sähköinen ja varioitava olomuoto on ollut itsestään selvää vuodesta 2009 alkaen.

Olen ajatellut tarjota Metabolistista useita versioita – siis jos saan sen joskus valmiiksi. Teos ei olisi perinteisessä mielessä enää teos, vaan iso joukko tekstiä pienissä paloissa tietokannassa.

Lukija ensin valitsisi haluamansa version edellä mainituista ja monista muista vaihtoehdoista. Sivuhahmoista voisi valita, haluaako niiden olevan pikaisia vilahduksia vai tarjottaisiinko niistä laajempi kehittely.

Lukija saisi myös päättää, haluaako itsensä sivuhenkilöksi. Esimerkiksi peleissä voi laittaa oman kasvokuvansa päähenkilölle.

Sitten lukija lataisi Metabolistin eKirjana tai halutessaan voisi tilata uniikin paperiversion.

Luonnollisesti loppuja pitäisi olla vähintään kaksi. Esimerkiksi pelaajat nostivat älämölön netissä Mass Effect 3 -pelin loppuratkaisusta. Bioware joutui julkaiseman uuden loppuratkaisun, mutta sekään ei tyydyttänyt kaikkia.

Luonnollisesti tämä aiheuttaa kirjailijalle runsaasti lisätyötä. Kaunokirjallisuudessa jatketaan varmaan perinteisen itseilmaisun ja teoksen malliin, mutta viihde- ja tietokirjallisuudessa digitaalisuus tarjoaa paljon mahdollisuuksia.

Lisätyön sijaan tulevaisuuden kirjaa voi ajatella lukuarvon parantamisena. Jos lukija tykkää ensimmäisestä versiosta, niin hän saattaa hyvinkin innostua lukemaan uuden, räätälöidyn version.

Kohinaa -blogi jatkaa elokuussa. Rattoisaa kesää :)