Egyptin kristityt ahtaalla: Maailman vanhinta kirkkokuntaa uhkaavat mielivalta ja nyt myös Isis-terroristit
Laki takaa uskonnonvapauden ja kieltää syrjinnän uskonnon perusteella. Viranomaisetkaan eivät sitä juuri kunnioita.
Joulu on viime vuosina ollut harvoin ilojuhla Egyptin kristityille. Nyt sitä vietetään tavallista synkemmissä merkeissä.
Sunnuntaijumalanpalveluksen 11. joulukuuta oli tarkoitus olla samanlainen kuin aina joulun alla. Sadat kairolaiset tungeksivat aamulla Egyptin koptikristittyjen tärkeimmän kirkon vieressä sijaitsevaan kappeliin.
Kun suurin osa heistä oli asettunut paikoilleen, pommiräjähdys repi kappelin ja heidän joulunodostuksensa pirstaleiksi.
Kirkkosali muuttui irtirepeytyneet ruumiinosien, kiven- ja puunsäpäleuden ja savun täyttämäksi kaaokseksi.
Pommivyöllä varustautuneen miehen tekemässä itsemurhaiskussa kuoli ainakin 27 ihmistä ja noin 65 loukkaantui. Suurin osa heistä oli naisia ja lapsia, sillä pommi räjähti kirkkosalin vasemmassa laivassa, jossa he perinteisesti istuvat.
Kristittyihin kohdistuvat väkivaltaiset iskut ovat olleet aiemminkin yleisiä Egyptissä.
Mutta nyt kyseeesä oli ensi kerta kirkkoon kuljetettu pommi, jonka kohteena oli suuri rukoilijajoukko.
Perimätiedon mukaan apostoli Markus perusti koptikirkon.
Egyptin turvallisuusviranomaiset tunnistivat itsemurhaiskun tekijäksi nuoren muslimimiehen Mahmoud Shafik Mohamed Mostafan.
Mostafan perhe on sanonut, että Mahmoud pidätettiin vuonna 2014, kun hän osallistui Muslimiveljeskuntaa tukeneeseen mielenosoitukseen. Hänen lakimiehensä mukaan häntä kidutettiin vankilassa.
Perhe sanoo kadottaneensa yhteyden Mostafaan sen jälkeen, kun hänet vapautettiin.
Yhtä uutta ja hälyttävää on, että terroristijärjestö Isis on ilmoittanut olevansa Mostafan iskun takana.
Isis on nyt ilmoittanut, että se haluaa pyyhkiä Egyptin kristityt maan pinnalta samaan tapaan kuin se mestaa vääräuskoisina pitämiään šiiamuslimeita ydinalueiltaan Syyriassa ja Irakissa.
Jos se toimii niin kuin uhkaa, terrori-iskut Egyptissä kohdistuvat entistä enemmän suurten kaupunkien siviilikohteisiin.
Isis otti koptikristityt ”erikoiskohteluun” jo keväällä 2015, jolloin terroristijärjestö mestasi miekalla Libyassa 21 egyptiläistä siirtotyöläistä.
Välimeren rannalla tapahtuneen videoteloituksen tarkoitus oli uhata ”vääräuskoisia ja Euroopan ristiretkeläisiä” ja osoittaa, että Isis on vallannut Libyasta uuden sillanpään omatekoiselle kalifaatilleen.
Isisin liittolaiseksi ilmoittautuneet egyptiläiset jihadistijärjestöt ovat tähän asti pitäneet päätukikohtanaan Egyptin ja Israelin välissä sijaitsevan Siinain niemimaan vaikeapääsyisiä aavikoita.
Nyt Isis on kuitenkin suunnannut iskunsa maailman vanhimman ja Lähi-idän suurimman kirkkokunnan ytimeen. Se enteilee vaarallisia aikoja sekä Egyptin hallitukselle että kristityille.
Egypti on suurin ja merkittävin arabivaltio.
Maan 90 miljoonasta kansalaisesta yli kymmenesosa on kristittyjä. Heistä valtaosa kuuluu koptikirkkoon, joka muodostaa Lähi-idän suurimman kristityn yhteisön. Sen ensimmäisenä johtajana pidetään apostoli Markusta.
Perimätiedon mukaan Markus perusti koptikirkon Välimeren rannikon suurkaupunkiin Aleksandriaan noin vuonna 42 – vain kymmenkunta vuotta oletetun Jeesuksen ristiinnaulitsemisajankohdan jälkeen.
Koptit selvisivät keisari Diocletianuksen vuonna 284 käynnistämistä Rooman viimeisistä kristittyihin kohdistuneista uskonvainoista.
Kirkko säilyi elinvoimaisena senkin jälkeen, kun muslimit valtasivat Egyptin vuonna 639 yhtenä profeetta Muhammedin käynnistämän islamin maailmanavalloituksen ensimmäisistä kohteista.
Muslimit nousivat enemmistöksi Egyptissä vasta 1300-luvulla.
Vääräuskoiset saa tappaa.
Isisin aikeita helpottaa se, että Egypti on myös nykyaikaisen ääri-islamilaisuuden kehto.
Hassan al-Bannan 1920-luvun lopulla perustama Egyptin Muslimiveljeskunta on toiminut sekä al-Qaidan että muiden ääri-islamilaisten väkivaltaisten jihadistijärjestöjen henkisenä esikuvana.
Enemmistö Egyptin muslimeista tunnustaa islamin valtasuuntausta sunnalaisuutta, johon kutoutuu vahvoja paikallistapoja.
Muslimiveljeskunnan ja nykyisten aseellisten äärijärjestöjen maailmankuva kumpuaa vanhakantaisimman sunnalaisuuden perusopeista. Niiden mukaan Koraani ja Muhammedin opetukset kirjanneet uskonkappaleet hadithit edustavat ainoaa oikeaa uskoa, sunnaa.
Heidän tulkintansa mukaan sunna velvoittaa muslimit aina ja kaikkialla pyhään sotaan jihadiin ja oikeuttaa tappamaan takfirit eli uskostaan luopuneet muslimit tai vääräuskoiset eli murtaddit.
Syyrian ja Irakin tukialueillaan ahdinkoon ajettu Isis pyrkii kaiken muun kuin vanhakantaisimman ja jyrkimmän sunnalaisuuden väkivaltaiseen hävittämiseen.
Egyptissä sekä ääri-islamistien että monien tavallistenkin egyptiläisten muslimien viha ja kauna koptikristittyjä vastaan on kiihtynyt oleellisesti vuoden 2011 arabikevättä seuranneiden sekasortoisina aikoina. Sen jälkeen uskontokuntien välit ovat ollut jatkuvasti räjähdysherkät.
Mohammed Mursi ja Muslimiveljeskunta nousivat valtaan kesäkuussa 2011 sen jälkeen, kun yli 30 vuotta Egyptiä hallinnut presidentti Hosni Mubarak kaadettiin kansannousussa. Mursin valtakaudella kristittyihin alettiin soveltaa entistä jyrkemmin jumalanpilkkalakeja ja väkivalta heitä vastaan kasvoi.
Vihateot kasvoivat, koska väkivallantekijöiden tekoja katsottiin läpi sormien ja niiden vihjattiin olevan hyväksyttäviä.
Yhteiskunnan huipulta vihjattiin, että kristittyihin kohdistuva syrjintä, väkivalta ei ole rangaistavaa vaan jopa suotavaa.
Islamistit syrjäytettiin jo kesällä 2013 nykyisen presidentin Abdel Fattah al-Sisin johtamassa vallankaappauksessa.
Al-Sisin hallinto on monien arvostelijoiden mielestä tehnyt käytännössä varsin vähän hillitäkseen käsistä riistäytynyttä uskonvainoa.
Al-Sisi tuomitsi toki kirkkoiskun jyrkästi, julisti kolmen päivän suruajan, kustansi uhreille valtiolliset hautajaiset ja osallistui niihin näyttävästi.
Ennemmin kuin myötätunnon ilmaus kyseessä oli kuitenkin viesti sekä ääri-islamilaisille, kristityille että tavallisille egyptiläisille: hänen sotilashallituksensa ei hyväksy järjestyksen rikkomista tuleepa se miltä suunnalta tahansa.
Al-Sisi on kohentanut jonkin verran kristittyjen asemaa, lähinnä siksi, että ääri-islamistit ovat hänenkin arkkivihollisiaan ja koptikirkon arkkipiispa Tawadros II asettui tukemaan näkyvästi sotilaskaappausta.
Se taas ruokkii islamistien katkeruutta – samoin kuin arkkipiispan matka Jerusalemiin vuonna 2015. Koptikirkko oli siihen asti pitänyt yllä pyhiinvaellusboikottia vastalauseeksi Israelin palestiinalaisiin kohdistuville sortotoimille.
Kirkkoiskuun asti al-Sisi on syyttänyt terrorista ja uskonnollisesta väkivallasta pääasiassa Muslimiveljeskuntaa.
Egyptin turvallisuusviranomaiset väittivät nytkin maanpakoon lähteneiden Muslimiveljeskunnan aktiivien osallistuneen kirkkoiskun suunnitteluun ja rahoitukseen.
Toisin oli 1980-luvulla Kairossa.
Kyse on Mursin hallinnon toimenpiteitä kauemmasta katkeruudesta.
Egyptin kahtia-asettelu on nykyään huomattavasti jyrkempää, asenteet ja käyttäytyminen huomattavasti vanhoillisempaa kuin 1980-luvun alussa, jolloin työskentelin Kairossa Lähi-idän kirjeenvaihtajana.
Silloin kaikenikäiset musliminaiset kulkivat Kairon kaduilla paljain päin, lyhyessä hameessa ja korkokengät kopisten. Muslimimiehet ihailivat avoimesti – ja usein lapsellisen kritiikittömästi – läntistä ja etenkin amerikkalaista elämäntapaa. Optimismi, tulevaisuudenusko ja muutoshalukkuus vallitsivat.
Se ei tietenkään ollut silloinkaan koko kuva, mutta kuitenkin ensimmäinen, joka välittyi ulkopuoliselle. Nyt hunnut, hilkat ja maahan asti ulottuvat kaavut ovat vallanneet katukuvan. Samoin pitkät parrat, viha ja itsesääli.
Muutos alkoi Persianlahden sodasta 1991. Kun Yhdysvaltain johtama liittouma tuhosi ja hääti irakilaisjoukot Saddam Husseinin miehittämästä Kuwaitista, Egypti osallistui useiden muiden Lähi-idän arabimaiden tavoin operaatioon.
Suuren länsimaalaisarmeijan saapuminen islamin sydänmaille, aina sen pyhimmälle maaperälle Saudi-Arabiaan asti, kasvatti kuitenkin Lähi-idän muslimien katkeruutta ja loi yhä tähän päivään yltävän aseelliseen vastarinnan aallon.
Asenteet jyrkkenivät edelleen Irakin sodan 2003 jälkeen.
Egyptin vuoden 2014 perustuslain mukaan islam on valtionuskonto ja islamin periatteeet lainsäädännön perusta.
Samaan aikaan laki takaa uskonnonvapauden ja kieltää syrjinnän uskonnon perusteella. Lain mukaan kristityillä ja juutalaisilla on oikeus harjoittaa omia tapojaan ja uskontonsa periatteeita
Käytännössä lainkäyttö on arvaamatonta, horjuvaa ja syrjivää.
Mitkään itsenäisen Egyptin hallitukset eivät ole suhtautuneet tarpeeksi vakavasti uskonrauhan periaatteisiin. Viranomaiset ovat joko myötäilleet ääriryhmien vaatimuksia tai katselleet sivusta kun heidän omaa maailmankuvaansa edustavat kansanlaiset nöyryyttävät kristittyjä.
Turvallisuuskoneisto tai oikeusviranomaiset eivät ota vakavasti sen enempää kopteihin kohdistuneita rikoksia kuin niiden tutkintaakaan. Toiminta on räikeän puolueellista, hidasta ja syrjivää, toteaa Amnesty Internationalin egyptiläistutkija Mohamed Elmessiry Independent-lehdelle.
Myös Kairon koptikirkon pommi-iskun silminäkijät syyttivät poliisin ja turvallisuuspalvelun hidastelleen.
Kopteihin kohdistuneiden rikosten tutkinta on tehotonta ja hidasta tai niitä ei tutkita lainkaan.
Sen sijaan kopteja vastaan on helppo esittää perusteettomia syytöksiä. Ne johtavat usein pidätyksiin ja omaisuuden takavarikointiin ennen kuin väitteitä on edes tutkittu. Syytteiden kumoaminen on hankalaa, kallista ja hidasta.
Henkilökohtaiset riidat, kateus ja kosto on helppo kääntää koptien tappioksi syyttämällä heitä islamin loukkaamisesta. Perättömätkin syytökset johtavat nopeasti hyökkäyksiin sekä uhria että koko yhteisöä vastaan.
Kristittyihin kohdistuu myös voimakasta painostusta kääntyä islamiin ”vapaaehtoisesti” jataloudellista pakottamista. Moni kääntyy turvallisuussyistä, avioliittojen takia tai talousahdingosta päästäkseen.
Kirkkojen rakentamista vaikeutetaan. Sekä kirkkojen että kristittyjen omaisuutta takavarikoidaan jatkuvasti.
Turvallisuuspoliisi seurasi kristittyjen talojen polttoa sivusta.
Tapa, jolla äärimuslimit yrittivät taannoin häätää Aleksandrian lähellä sijaitsevan Kobry el-Sharbatin kylän koko kristityn väestön on tyypillinen.
Kylässä asui kaikkiaan 62 koptikristittyä perhettä. Salafisti-uskonoppineiden johtama noin 3 000 hengen väkijoukko sytytti tuleen koptien asuntoja ja liikkeitä sen jälkeen, kun eräs muslimi väitti paikallisella kristillisellä räätälillä olevan matkapuhelimessaan ”laittomia” valokuvia musliminaisesta.
Turvallisuuspoliisi seurasi talojen polttoa ja ryöstöä sivusta.
Seuranneessa ”sovintokokouksessa” kahdeksan kristittyä perhettä pakotettiin allekirjoittamaan sopimus, jossa he luopuivat omaisuudestaan ja asumisoikeudestaan kylässä. Muuten hyökkäykset jatkuisivat ja kaikki 62 koptiperhettä häädettäisiin.
Ylemmät tuomioistuimet kumosivat päätöksen, mutta malli toistuu.
Myös koulujärjestelmä ruokkii ennakkoluuloja ja vihanpitoa.
Kristityt ja myös monet muslimit ovat vaatineet viime aikoina voimakkaasti, että Egyptin koulujen opetusohjelmasta poistettaisiin islamin alkuaikojen vanhoillisiin oppeihin perustuva kirjallisuus.
Oppikirjoissa neuvotaan surmaamaan islamista luopuvat, polttamaan uskottomat ja korostavat, että hyvätkin kristityt ovat aina oikeauskoisia muslimeja eli islamilaisessa maailmassa ja Egyptissä olevia sunnimuslimeja alempiarvoisia.
Egyptin korkein uskonnollinen johtaja, maailman vanhinta islamilaista yliopistoa Al Azharia johtava sheikki Ahmed al-Tayeb on torjunut jyrkästi tavoitteet opetuksen uudistamiseksi.
Yhtä suuri epäkohta kuin kristittyjen esittäminen väärässä valossa on vaikeneminen heistä.
Egyptin koulukirjoissa siirrytään suoraan faaraoiden ajasta islamiin: välistä katoaa yli viisisataa vuotta kristinuskon aikaa.
Egyptissäkin ovat voittaneet alaa Saudi-Arabian eri puolilla maailmaa rahoittamat yhteisöjen kehityshankkeet ja koraanikoulut. Ne ovat vahvistaneet oleellisesti jyrkkään islamintulkintaan tukeutuvien nuorten kaartia.
Suuri osa heistä on kouluttamattomia ja rutiköyhiä slummien ja maaseudun kansalaisia, jotka kokevat yhteiskunnan kieltävän heiltä mahdollisuuden elää ihmisarvoistä elämää tai edes pyrkiä siihen.
Katkeruus ja näköalattomuus ohjaillaan sokeaksi sitoutumiseksi liikkeseen, joka tuo heille takaisin toivon sekä tien purkaa vihaansa.
Somessa leviää huhuja, ja väkijoukko kiivastuu.
Rajusti kehittynyt sosiaalinen media tekee islamilaisten ääriliikkeiden ruokkimasta väkivallasta monin verroin vaarallisempaa.
Köyhäkin egyptiläinen omistaa tänään kännykän, tviittaa, tekstailee ja käyttää Facebookia. Tämän muutoksen ääriliikkeet ovat oivaltaneet hallitusta paremmin.
Muslimijoukkojen hyökkäykset sosiaalisessa mediassa leviävien perättömien huhujen jälkeen ovat yleistyneet.
Esimerkiksi Romeo ja Julia -tarinat kristityn ja muslimin välillä Egyptissä kääntyvät helposti yhtä verisiksi kuin William Shakespearen kuvaamassa renessanssin Italiassa.
Suuret muslimijoukot sytyttivät toukokuussa 2016 kristittyjen koteja palamaan Etelä-Egyptissä sijaitsevassa Minyan maakunnassa sen jälkeen, kun sosiaalisessa mediassa levisi huhu, että kristityllä miehellä oli ollut salasuhde musliminaisen kanssa.
Väkijoukko hyökkäsi ensin oletetun rakastajan 70-vuotiaan äidin kimppuun. Vanhus kiskottiin kadulle iltakahdeksan jälkeen 20. toukokuuta Al Karmin kylässä, häneltä revittiin vaattet ja häntä pahoinpideltiin. Sen jälkeen naista marssitettiin alastomana pitkin kylää, jossa väkijoukko potki, sylki ja solvasi häntä.
Naisen päästyä pakoon mellastajat alkoivat polttaa ja tuhota taloja. Väkijoukko oli uhkaillut perhettä jo aiemmin, mutta heidät oli ajettu pois paikalliselta poliisiasemalta kun he menivät pyytämään suojelua.
Kristittyjen mukaan poliisi tuli paikalle vasta kahden tunnin päästä, kun mellakoitsijat ja tuhotyön tekijät olivat jo lähteneet.
Jos kyseessä olisi ollut huhu muslimimiehen rakkaussuhteesta kristityn naisen kanssa, mitään tällaista ei olisi sattunut, Minyan kirkkoherra Anba Makarios totesi katkerasti.
Egyptin valtiontelevisio kuvasi tapahtuman paikallisena kansanryhmien välisenä mellakkana. Minyan maaherra vähätteli sitä muutamien nuorten höyrypäiseksi riehumiseksi joka oli jo ohi.
Vaikka joitakin mellastajia on pidätetty, somessa viranomaisten asenne tulkittiin vapaudeksi jatkaa samalla linjalla.
Isisin tavoitteille tulkinta on kullanarvoinen.