Johan Galtung: ”Syyrian kemiallisen aseiskun takana on Yhdysvallat”

Rauhan- ja konfliktintutkimuksen isä, norjalainen Johan Galtung sanoo, että Yhdysvallat haluaa iskeä Damaskokseen ennen kuin YK:n tutkimusryhmän raportti valmistuu. Ja syystä.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Rauhantutkija Johan Galtung arvioi Suomen Kuvalehden haastattelussa kemiallisen aseen iskua, joka tehtiin elokuun 21. päivänä 2013 Damaskoksen ulkopuolella sijaitsevaan Ghoutaan. Iskussa arveltiin kuolleen jopa tuhat ihmistä. Alue oli kapinallisryhmän hallussa, mutta hallituksen piirittämänä tuona ajankohtana.

Asiaa selvittänyt YK:n tutkimusryhmä totesi jälkeenpäin, ettei se pysty osoittamaan, mikä osapuoli iskun teki. Pääepäilty oli kuitenkin Syyrian armeija.

Muutama kuukausi iskun jälkeen Syyria päätti liittyä kemiallisen aseen kieltävään kansainväliseen sopimukseen ja sen kemiallisen aseen varastot tyhjennettiin ja aineet kuljetettiin tuhottavaksi YK:n valvonnassa.

 

Samaan aikaan kun maailmalla väännetään kättä siitä, pitäisikö Syyrian hallitusta rangaista kemiallisen aseen käytöstä, Johan Galtung kehottaa miettimään, kuka kemiallisen aseen käytön takana todellisuudessa on.

“Olen 99,9 prosenttisen varma että se oli amerikkalaisten järjestämä peiteoperaatio.”

Kun väitettä sanoo rankaksi, Galtung vastaa, että on paljon rankempaa sanoa, että Assadin hallinto teki sen.

“Ei pidä unohtaa, että Assadin hallinto sanoi, että YK:n tutkijat ovat tervetulleita ja että he ovat valmiita tukeman sen työtä.”

Toinen peruste on, että vain muutama päivä aiemmin pidetyssä salaisessa tapaamisessa Ranska, Britannia ja Yhdysvallat keskustelivat risteilyohjuksen ampumisesta Damaskokseen.

“Ranska ja Britannia sanoivat, että odotetaan YK-raportin valmistumista. Yhdysvallat ei halunnut odottaa. Ne tiesivät, mitä raportti saattaa paljastaa. “

Ja jo ennen kuin YK:n tarkastajat pääsivät paikalle Damaskoksessa, Yhdysvallat viestintäkoneisto aloitti voimakkaan kampanjan, jonka viesti oli, että todisteita on ehditty tuhota jo niin paljon, että luotettavaa tietoa paikan päältä ei voi enää saada.

Asiantuntijat olivat eri mieltä.

“Kaikki tietävät, että siellä oli käytetty sariinia, mutta kuka sen teki, sitä Yhdysvallat ei halunnut selvitettävän.”

Galtung muistuttaa, että kun vuonna 2003 YK:n selvitystiimi teki selväksi, että ei ole olemassa riittävää näyttöä Saddam Husseinin joukkotuhoaseesta, Yhdysvalloille selvitys ei kelvannut. Ruotsalaisen Hans Blixin johtama YK:n tiimi heitettiin maasta ja hyökkäys Irakiin alkoi.

Eikä joukkotuhoaseita koskaan löytynyt.

Afganistanin ja Irakin kokemukset ovat olleet niin huonoja, että Yhdysvaltain puolustusvoimat ei nyt halua lähettää maajoukkoja Syyriaan, sanoo Galtung.

“Toiseksi paras on lähettää joku muu ja maksaa heille. Siihen Qatar ja Saudi-Arabia ovat olleet sopivia kumppaneita.”

Rauhan- ja konfliktintutkimuksen 82-vuotias uranuurtaja muistuttaa, että hän on seurannut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa hyvin syvällisesti ja korkealla tasolla jo 50 vuotta.

Sosiologian ja matematiikan tohtori on toiminut vuosikymmenet tutkijana ja vetänyt rauhanneuvotteluihin ja -prosesseihin keskittyvää kansalaisjärjestöä.

Galtung uskoo, että vaihtuvista presidenteistä riippumatta Yhdysvalloilla on selkeä pitkän aikavälin suunnitelma. Sen tehtävä on turvata Yhdysvaltain edut ja raaka-aineiden saanti.

Mutta näiden päämäärien toteuttamista varten maan johto tarvitsee kerta toisensa jälkeen verukkeen, jonka toimivuutta mitataan säännöllisillä mielipidemittauksilla.

“Kuten Afganistanissa. Jo seitsemän kuukautta ennen 9/11 iskua Yhdysvalloilla oli selkeä suunnitelma iskusta Afganistaniin eikä sillä ollut mitään tekemistä talebanin kanssa. Yhdysvallat halusi öljyputken maan halki. Jo tuolloin esimerkiksi Bagramin tukikohta oli jo tuolloin piirretty amerikkalaisten kartalle.”

“Näin itse Pakistanissa ne kartat.”

“Silloin George W. Bushista tuli yllättäen feministi, joka halusi vapauttaa afgaaninaiset. Ja hyökkäys Afganistaniin alkoi.”

Sillä että Venäjä ja Kiina ovat tiukasti seisseet Syyrian hallituksen rinnalla ja torpedoineet ratkaisuyritykset YK:n turvaneuvostossa, on Galtungin mielestä perin vähän tekemistä Syyrian kanssa.

“Venäjä ja Kiina ovat äärimmäisen vihaisia siitä, mitä tapahtui Libyassa. Ne eivät YK:n turvaneuvoston äänestyksessä käyttäneet veto-oikeuttaan.”

YK:n turvaneuvosto päätti, että siviilien suojaamiseksi voidaan käyttää ilma-asetta.

“Mutta päätöslauselman tarkoitus oli suojella siviilejä, ei vaihtaa hallitusta. Kiina ja Venäjä kokivat tulleensa huijatuiksi.”

“Eivätkä ne halua enää kokea sitä koskaan enää uudestaan.”

Venäjän ongelmat sen etelähelmoissa kuin Kiinan ongelmat Tiibetissä saavat ne varpailleen kaikissa toimissa, joissa siviilien suojaamisesta seuraakin hallituksen vaihto. Kuka tietää, mikä olisi seuraava?

Yhdysvallat ei halua lähettää maajoukkojaan Syyriaan. Siksi se valmistelee ilmaiskua.

Venäjän osalta on kyse siitä, keitä se voi käyttää omana edustajanaan alueella.

“Vastaus on Hamas ja Iran.”

Venäjän ja Kiinan vahva yhteys Iraniin toteutuu vähän tunnetun järjestön, Shanghain yhteistyöjärjestön SCO:n kautta.

SCO perustettiin 2001 ja sen päämaja on Pekingissä. Jäseninä ovat Venäjä, Kiina sekä neljä Keski-Aasian valtiota jäseninä. Muun muassa Intia, Pakista, Afganistan ja Iran ovat tarkkailijajäseniä.

“Se on hiljainen sotilasliittouma, eräänlainen Varsovan liiton jatko, mutta sata kertaa suurempi ja painopiste on reilusti enemmän idässä. “

Galtungin mukaan SCO on yksi keskeisimmistä valtatekijöistä maailmassa tänä päivänä, vaikka länsimedia puhuu siitä hyvin vähän.

Se on myös väylä, jossa Venäjä ja Kiina sopivat yhteisestä linjastaan suhteessa kansainvälisiini asioihin. Kuten Syyriaan.

Egyptin tilannetta Galtung katsoo huolestuneena.

Hänen mukaansa maan tapahtumat ovat paljon monimutkaisemmat, kuin mitä julkisuudessa haluttaan kertoa.

Galtung uskoo, että Yhdysvaltain ja sen liittolaisten silmissä vaaleilla valitun presidentti Mohamed Mursin suurin synti ei suinkaan ollut maan islamisoiminen vaan sosiaaliset uudistukset.

“Mursi halusi teollistaa Suezin alueen, luoda työpaikkoja ja hän ajoi vahvasti sosiaalisia uudistuksia, kuten minimipalkkaa. Yhdysvalloille, Saudi-Arabialle ja Qatarille se kuulosti sosialismilta. Ne tekivät kaikkensa saadakseen Mursin ulos.”

Miljoonat egyptiläiset saatiin kaduille vaatimaan Mursin eroa, kun sähkökatkot jatkuivat päivästä toiseen eikä bensa-asemilta saanut enää polttoainetta.

Poliiseja ei näkynyt kaduilla pitämässä järjestystä ja maan annettiin valua anarkiaan.

“Ei ollut mikään sattuma, että samana päivänä kun kenraali al-Sisi nousi valtaan, Saudi-Arabia ja Qatar, Kuwait ja muut Persianlahden emiraatit antoivat Egyptille 18 miljardia dollaria apua – ja avasivat öljyhanat.”

Sähkökatkot loppuivat, bensaa virtasi letkuista.

“He vain tekivät Mursin johtamisen mahdottomaksi.”

Samansuuntaisia analyyseja ovat tehneet myös amerikkalaiset toimittajat ja tutkijat.

Politiikantutkijat ovat toistuvasti varoittaneet, että Muslimiveljeskunnan kieltäminen ja Mursia tukevien mielenosoitusten tukahduttaminen voi johtaa liikkeen radikalisoitumiseen ja ääri-islamilaisen terrorismin nousuun Egyptissä.

Tällä viikolla Kairossa räjähti ensimmäinen autopommi.

 

Juttu on julkaistu 6.9.2013 kello 12.55 ja sitä on päivitetty 10.4.2017 kello 11.34: Lisätty jutun alkuun kursivoitu teksti tilanteesta, johon Galtungin näkemykset liittyvät.