Länsi jättää Afganistanin - kaaos uhkaa

Kansainväliset joukot vedetään pois ja maalle valitaan presidentti. Afganistanilaiset odottavat tulevaa vuotta huolestuneina.

Afganistan
Teksti
Katri Merikallio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Afganistanissa yli 12 vuotta taistelleet kansainväliset joukot vedetään maasta vuoden 2014 loppuun mennessä.

Tilalle perustetaan uusi Nato-vetoinen operaatio, johon kaavaillaan 15 000 sotilasta. Heidän tehtävänään on ensisijaisesti kouluttaa ja tukea afgaaniarmeijaa.

Vielä nyt maassa on 84 000 sotilasta, heistä 60 000 on amerikkalaisia. Taistelujen kiivaimpina vuosina sotilaita oli kaikkiaan 150 000.

Vastuu maan turvallisuudesta on tämän vuoden aikana siirretty afgaanisotilaiden ja -poliisien käsiin. Viimeisenä siirtyivät maan itäosat sekä Kandaharin kaupunki, talebanin synnyinpaikka.

Suomen entisen Kabulin suurlähettilään Pauli Järvenpään mielestä siirtymä on sujunut yllättävän hyvin. Järvenpää toimi suurlähettiläänä Kabulissa 2010–2013.

”Varsinaisia taisteluja on käyty vain vähän.”

Järvenpää sanoo kuitenkin, että se voi olla tyyntä myrskyn edellä.

”Kapinalliset valmistelevat todennäköisesti suurempaa voimannäytöstä vuoden päähän. Silloin edessä on vaikeita aikoja.”

 

Vaikeat ajat voivat tosin olla edessä jo aiem­min.

Yhdysvallat ja Afganistan ovat ajautuneet pattitilanteeseen. Afganistanin presidentti Hamid Karzai on sitkeästi kieltäytynyt allekirjoittamasta maiden kahdenvälistä turvallisuussopimusta, jossa määritellään liittolaisten suhteet tästä eteenpäin.

Afganistanin keskeisistä päättäjistä koottu suuri neuvosto, loya jirga, on sopimuksen jo hyväksynyt. Karzain mielestä paperin voi kuitenkin allekirjoittaa vain maan tuleva presidentti.

Yhdysvallat on antanut ymmärtää, että jos nimet eivät ole paperissa vuoden 2013 loppuun mennessä, se vetää kaikki joukkonsa maasta nopeutetulla aikataululla. Pikavetäytyminen voisi merkitä Afganistanille täydellistä kaaosta. Uhattuna olisivat niin presidentinvaalit kuin koko kansainvälisen yhteisön rahoitus.

Yhdysvallat ja Afganistan eivät käytännössä ole puheväleissä.

 

Naton Afganistan-operaatio ei jää historiaan­ suurena menestystarinana. 12 vuoden sotimisen jälkeen maa ei ole sen enempää turvallinen kuin rauhallinenkaan.

Kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin syksyllä 2001, maata hallinneiden taleban-joukkojen tila oli heikko, ja ne ajettiin helposti ulos pääkaupungista Kabulista.

Nyt Nato arvioi, että talebanilla on riveissään 30 000–35 000 miestä.

Järvenpää sanoo, että kansainvälinen yhteisö teki virheen toisensa jälkeen erityisesti operaation alkuvuosina. Suurin niistä oli maaseudun unohtaminen.

”Apumiljardit hyödyttivät lähinnä suuria kaupunkeja, ja iso osa rahasta päätyi korruptoituneiden virkamiesten taskuihin.”

Afgaanien enemmistö asuu maaseudun köyhissä syrjäkylissä, joissa juuri mikään ei muuttunut paremmaksi. Pikemminkin päinvastoin. Sota riehui ympärillä, läpeensä korruptoitunut poliisi ja oikeuslaitos eivät kyenneet takaamaan edes elämisen perusedellytystä, turvaa.

”Tavallisten ihmisten tyytymättömyys lisääntyi ja taleban pystyi helposti kasvattamaan kannatustaan maaseudulla”, Järvenpää sanoo.

Nyt entistä vahvempi taleban odottaa rauhassa Afganistanin syrjäkylissä ja Pakistanin puolella, että kansainväliset joukot poistuvat.

 

Jos taistelut sotilaiden kesken ovat olleet vähäisiä, siviileille kulunut vuosi on ollut erityisen verinen. Vuoden 2013 alkupuoliskolla konfliktissa tapettiin YK:n mukaan kaikkiaan 1 319 siviiliä. 2 500 haavoittui. Uhrien määrä on neljänneksen suurempi kuin samana aikana edellisvuonna, ja se on lähes yhtä suuri kuin vuonna 2011, joka oli verisin vuosi sen jälkeen kun kansainväliset joukot tulivat maahan.

Uhreista kaksi kolmasosaa kuoli tai vammautui kapinallisten iskuissa tai heidän asettamiensa tienvarsipommien räjähdyksissä. Kuolleista 231 ja vammautuneista 529 oli lapsia. Heidän määränsä kasvoi kolmanneksen edellisvuodesta.

Itsemurhaiskuja tehtiin puolen vuoden aikana 32 ja niissä kuoli 149 ihmistä.

Erityisen paljon taleban on murhannut ja kaapannut valtion virkamiehiä, tuomareita, imaameja ja tavallisia siviilejä, jotka tavalla tai toisella ovat tukeneet kansainvälisiä joukkoja.

 

Jos maassa säilyy jonkinlainen rauha, huhtikuun 5. päivänä pidettävistä presidentinvaaleista tulee historialliset. Ensimmäisen kerran valta siirtyy Afganistanissa yhdeltä vaaleilla valitulta presidentiltä toiselle.

Maata yhdeksän vuotta johtanut presidentti Karzai on istunut sallitut kaksi kautta eikä voi asettua enää ehdolle.

Vahvana kandidaattina pidetään tohtori Abdullahia, 54. Hän oli Karzain päähaastaja jo edellisissä vuoden 2009 presidentinvaaleissa, joiden aikana Karzaita syytettiin laajasta vaalivilpistä.

Abdullah toimi ulkoministerinä viisi vuotta 2000-luvun alussa. Edesmenneen kapinallisjohtajan Ahmad Shah Massoudin läheisellä kumppanilla uskotaan olevan vahvat mahdollisuudet saada taakseen keskeisten kansanryhmien tadzikkien ja pashtujen tuki, mikä on vaalivoiton kannalta ratkaisevaa.

Toinen tunnettu ehdokas on Zalmai Rassoul, 73, hänkin entinen ulkoministeri. Rassoul on toiminut Karzain turvallisuuspoliittisena neuvonantajana yli 10 vuotta, mutta erosi tehtävästään lokakuussa ilmoittauduttuaan presidenttiehdokkaaksi.

Kolmas vahva ehdokas on Ashraf Ghani, 64, joka on johtanut maan vaikutusvaltaista siirtymäajan komissiota. Ghani työskenteli vuosia Maailmanpankissa ja teki akateemisen uran Yhdysvalloissa.

Afganistaniin hän palasi 2001 ja toimi sen jälkeen talousministerinä kaksi vuotta. Myös Ghani oli ehdolla edellisissä presidentinvaalissa.

Ehdolla on myös yksi presidentti Karzain veljistä, liikemies Quayum Karzai.

Kenenkään 11 ehdokkaasta ei odoteta saavan äänten enemmistöä vaalin ensimmäisellä kierroksella, joten toinen äänestyskierros järjestettäneen kesäkuussa.

Presidentinvaalin yhteydessä valitaan myös maan paikallisparlamenttien jäsenet.

”Tunnelma Afganistanissa on odottava”, kuvailee Juha-Matti Seppänen, joka koordinoi CMI-järjestön rauhanhanketta Pohjois-Afganistanissa.

”Monet asiat ovat nyt pysähdyksissä, sillä kaikki odottavat, mitä vaalit tuovat tulleessaan.”

Epävarmuus tulevasta näkyy kaikkialla. Paikallisen valuutan afganin arvo on laskenut, samoin kiinteistöjen hinnat. Talouskasvu on hidastunut.

Nuoret koulutetut ihmiset etsivät kiivaasti työ- ja opiskelupaikkoja ulkomailta.

Kansainvälisten joukkojen poistuminen vaikuttaa monien toimeentuloon. Yli sadantuhannen sotilaan ympärille on syntynyt jättimäinen palvelusektori, jonka osuus maan bruttokansantuotteesta on jopa puolet. Tuhannet autonkuljettajat, turvamiehet, siivoojat, kokit, tulkit ja ravintoloitsijat miettivät, mistä saada toimeentulo kun joukot ovat lähteneet.

Järvenpää muistuttaa kuitenkin, ettei kansainvälinen yhteisö ole jättämässä Afganistania yksin.

Maalle on annettu suuria lupauksia: sotilaallista tukea on luvattu liki kolme miljardia euroa vuodessa, siviilipuolelle lähes saman verran.

Lupauksiin liittyy vahvoja ehtoja erityisesti korruption kitkemisestä ja hyvän hallinnon edistämisestä.

Näitä ehtoja afgaanihallinto on kuitenkin lunastanut huonosti. Esimerkiksi Norja ilmoitti lokakuussa leikkaavansa osan tuestaan, sillä sen mielestä hallitus ei ole osoittanut riittävää päättäväisyyttä vähentääkseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja korruptiota.

 

Vaikka arvostelu kansainvälistä yhteisöä kohtaan on Afganistanissa ollut ankaraa, on maa muuttunut 12 vuoden aikana silminnähden. Suurimmat menestystarinat on nähty kouluissa ja terveydenhuollossa.

Kun talebanin aikakausi päättyi, koulua kävi 200 000 lasta – ja he kaikki olivat poikia.

Nyt liki yhdeksän miljoonaa lasta pakkaa aamulla koululaukkunsa – kolme neljäsosaa kouluikäisistä – ja lähes 40 prosenttia heistä on tyttöjä.

Perusterveydenhoito tavoittaa jo 85 prosenttia väestöstä. Erot palvelujen tasossa kaupunkien ja maaseudun välillä ovat kuitenkin suuret ja maalla matka lääkäriin on edelleen pitkä.

Kun 2000-luvun alussa puolet naisten varhaisista kuolemista liittyi synnytykseen, on niiden osuus vähentynyt neljännekseen.

Myös Afganistanin infrastruktuuria on parannettu. Teitä on rakennettu 24 000 kilometriä. 85 prosenttia afgaaneista asuu alueella, joissa on toimiva kännykkäverkko ja 36 prosenttia alueella, jonne yltää internet.

Talous on kasvanut keskimäärin kuusi prosenttia vuodessa ja bruttokansantuote henkeä kohti on nelinkertaistunut.

Kiinasta ja Intiasta on tullut investointeja maan kaivoksiin sekä kaasu- ja öljykentille. ”Afgaaniyhteiskunta on hyvin vanhoillinen, mutta se on muuttumassa nopeasti, sillä nuoret ovat kokonaan toista maata. He ovat saaneet koulutusta, heillä on kännyköitä ja tietokoneita”, Pauli Järvenpää sanoo.

Järvenpään mukaan kansainvälisellä yhteisöllä on myös tulevaisuudessa suuri vastuu Afganistanissa, ja työtä on paljon. Arviolta neljännes väestöstä elää edelleen ruoka-avun varassa. Kouluihin pitää panostaa vielä paljon, aivan erityisesti ammattiopetukseen ja tyttöjen koulunkäyntiin.

Järvenpää satsaisi ennen kaikkea maanviljelykseen ja metsänhoitoon. Niiden molempien tila on heikko.

”Kehitysyhteistyön kautta kanavoitava apu on korvaamaton vastakin.”

 

Tuskin kukaanhaluaa, että sota jatkuu, mutta jos talebanin kanssa ryhdytään tosissaan neuvottelemaan, afgaaninaiset pelkäävät, että heidän saavutuksensa uhrataan neuvottelupöydässä ensimmäisenä.

Tuoreen YK-raportin mukaan naisiin kohdistuneita väkivaltaisuuksia raportoitiin viime vuonna 28 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Syytteitä kuitenkin nostettiin vain kaksi prosenttia enemmän.

Kapinallisten surmaamien tai vammauttamien naisten määrä kasvoi edellisvuodesta 60 prosenttia.

Afganistanin ihmisoikeuskomissaari Sima Samar on tulevaisuudesta huolissaan.

”Työ Afganistanissa ei todellakaan ole valmis, joten kansainvälisen yhteisön tulisi jäädä viimeistelemään sitä”, Sima Samar totesi puhuessaan Lontoossa joulukuun alussa.

Hän myös kehottaa kansainvälistä yhteisöä viimeistään nyt puhumaan suoremmin naisten oikeuksien puolesta.

”Lakatkaa jo piileskelemästä kulttuurin ja uskonnon kunnioituksen takana.”

Politiikassa ääri-islamilaiset vanhoilliset äänenpainot ovat jo vahvistuneet. Parlamentti hyväksyi vastikään muutoksen, jossa naisten kiintiö paikallisparlamenteissa pudotettiin 25 prosentista 20:een. Määrä ei ole suuri, mutta suunta on ilmeinen.

Maan oikeusministeriö valmisteli syksyllä lakia, joka olisi palauttanut kuolemantuomion kivittämällä, kun kyse on aviorikoksesta.

Vasta kun ihmisoikeusaktivistit ja kansainväliset avustajat arvostelivat muutosta julkisuudessa, valmistelu lopetettiin.

Ainakin toistaiseksi.