Robotit tulevat: Koneet korvaavat jo lääkäreitä ja lakimiehiä

SK:n arkistoista: Kun robotit vievät työt, katoaako ihmisen elämästä mieli?

automaatio
Teksti
Pekka Vahvanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vuonna 2030 ihmistyövoimaa ei juuri tarvita. Teknologia on kehittynyt niin pitkälle, että ihmiset työskentelevät vain muutaman tunnin viikossa – vain pitääkseen yllä mielekkyyden ja tarpeellisuuden tunnetta.

Näin ennakoi taloustieteilijä John Maynard Keynes vuonna 1930.

Talouden automatisoitumisesta toista kirjaansa kirjoittava amerikkalainen Martin Ford uskoo Keynesin ennustuksen pääpiirteissään toteutuvan. Ford on Kalifor­nian Piilaaksossa toimivan ohjelmistoalan yrityksen, Solution-Softin, perustaja.

”Palkkasin aikaisemmin työvoimaa rutiininomaisiin tehtäviin yritykseni hallinnoinnissa. Nyt koneet tekevät nämä työt ihmisten sijaan”, Ford kertoo.

Vuoden 2008 talouskriisin yhteydessä Ford alkoi pohtia automatisoitumisen seurauksia laajemmin. Hän vakuuttui, että kokonaisuutena sen vaikutukset eivät ole pelkästään positiivisia.

Ford uskoo, että lähivuosikymmeninä tekoälyn ja robotiikan kehittymisen seurauksena valtaosa ihmistyövoimasta tulee tarpeettomaksi. Tämä aiheuttaa ongelmia paitsi työpaikkansa menettäville yksilöille, mahdollisesti koko talousjärjestelmälle. Jos työttömien määrä nousee merkittävästi, massakysyntään perustuvia markkinoita on ylläpitämässä yhä vähemmän ostovoimaisia kuluttajia.

”Vaarana olisi koko talousjärjestelmän kaatuminen, mikäli valtio ei turvaisi työttömien ostovoimaa.”

 

Koneiden on jo pitkään pelätty vievän ihmisiltä työpaikat.

1800-luvun alun Englannissa syntyi automatisoitumista vastustanut liike ennen muuta tekstiilityöntekijöiden keskuudessa. Niin sanotut luddiitit tuhosivat protestiksi koneita ja laitteita, jotka veivät heidän työpaikkansa.

Myöhemmin taloustieteen yleiseksi viisaudeksi on muodostunut se, että luddiitit eivät nähneet kokonaisuutta. Samalla kun teknologian kehitys tekee joitain taitoja turhiksi ja vie epäonnekkailta työpaikkoja, se parantaa tuottavuutta. Pitkän päälle taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy ja uusia työpaikkoja syntyy.

Martin Fordin mukaan huolet työpaikkojen laajamittaisesta menettämisestä koneille ovat aikaisemmin olleet vahvasti ylimitoitettuja.

”Apua on huudettu monta kertaa aikaisemminkin, mutta pahaa sutta ei ole koskaan näkynyt. Siksi valtavirran taloustieteilijät ovat olleet tällä kerralla hyvin varovaisia.”

Nyt tilanne on ainakin yhdessä suhteessa erilainen kuin ennen. Tietotekniikan kehityksen takia vaarassa eivät ole vain mekaanista työtä tekevät. Koneet korvaavat korkean tason tietotyöläisiäkin.

Tulilinjalla ovat jo juristit. Lakifirmat säästävät työvoiman palkkaamisessa, koska uudet ohjelmistot pystyvät käymään läpi suuria määriä oikeudellisia dokumentteja ihmistä nopeammin ja tarkemmin. Kone ei väsy eikä valita työn tylsyyttä.

Röntgenkuvia analysoivat erikoislääkärit, radiologit, voivat myös menettää työnsä pian. Visuaalisen hahmontunnistuksen ohjelmat pystyvät erottamaan jopa ihmisen identiteetin kasvojen perusteella. Kasvojen tunnistusta pidetään tavallisesti vaativampana tehtävänä koneelle kuin murtuneen luun tai kasvaimen löytämistä röntgen-kuvasta.

Toimittajienkin työt viedään. Tekoäly kirjoittaa jo osan talous- urheilu- ja onnettomuusuutisista maailmalla.

 

Oxfordin yliopiston tutkijoiden Carl Benedikt Freyn ja Michael A. Osbornen syyskuussa [2013] julkaiseman tutkimuksen mukaan lähes puolet työpaikoista Yhdysvalloissa on vaarassa kadota automaation takia.

”Itse asiassa kouluttamattomien asiakaspalvelijoiden työt saattavat olla turvallisempia kuin koulutettujen tietotyöläisten”, Ford sanoo.

Merkittävässä roolissa on tietokoneiden suoritustehon eksponentiaalinen kasvu. Yhä voimassa olevan niin sanotun Mooren lain seurauksena mikrosirujen nopeus on kaksinkertaistunut noin kahden vuoden välein. Aikaisemmin kaksinkertaistuminen ei näkynyt juuri missään, koska lähtötaso oli matala.

Nyt tekoälyasiantuntijat puhuvat šak­kilaudan toiselle puoliskolle menemisestä.

Tarinan mukaan šakkipelin keksijä pyysi maansa hallitsijalta palkkioksi keksinnöstään riisiä. Palkintoriisin määrä laskettaisiin niin, että ensimmäiselle šakkilaudan ruudulle laitettaisiin yksi jyvä, toiselle kaksi, kolmannelle neljä – aina kaksinkertaisesti edelliseen ruutuun verrattuna šakkilaudan loppuun asti.

Hallitsija hyväksyi ehdotuksen, koska piti sitä mitättömänä palkintona.

Šakkilaudan toiselle puoliskolle tultaessa riisin määrä oli kuitenkin laskettavissa tuhansissa kiloissa. Viimeisillä ruuduilla se ylittää moninkertaisesti koko maailman riisintuotannon.

Tekoälyn kehityksen nopeutumisesta on paljon merkkejä. Paraskin ihminen häviää tietokoneelle paitsi šakissa, myös huomattavaa kielellistä lahjakkuutta ja kontekstien tuntemista vaativassa Jeopardy!-tietovisassa.

Googlen kehittämät itsestään ajavat autot ovat onnistuneet kulkemaan satoja tuhansia kilometrejä ilman merkittäviä onnettomuuksia. Vielä vuosituhannen alussa asiantuntijat pitivät moista mahdottomana.

 

Osa kansantaloustieteilijöistä uskoo, että muutos kasvun ja työllisyyden suhteessa on jo tapahtunut: talouskasvu ei tuo työpaikkoja entiseen tapaan.

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman pitää yhtenä hälyttävänä merkkinä sitä, että pääomatulojen osuus suhteessa palkkatuloihin on kasvanut selvästi viime vuosina.

Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri ja Harvardin yliopiston professori Larry Summers on myös varoittanut, että informaatioteknologian voittokulku saattaa häiritä palkkakehitystä ja laskea työllisyyttä.

Yhdysvaltain työllisyysaste on pysytellyt alimmillaan 30 vuoteen talouden kasvusta huolimatta. Euroopan unionissa työllisyysasteen kehitys ei ole yhtä huolestuttava. EU:ssa keskimäärin työllisyys oli silti 2012 edelleen alhaisempi kuin talouskriisin aikaan, vuonna 2008.

Lisäksi täysipäiväisesti työskentelevien osuus työssäkäyvistä on vähentynyt useas­sa maassa. Viime vuonna työllistyneiksi laskettavista suomalaisista lähes viidennes teki alle 35 tunnin työviikkoa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja ja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Mika Maliranta ei taloustieteilijöiden valtavirran tapaan usko, että eläisimme poikkeuksellista murrosta. Hänen mukaansa vaikean työllisyystilanteen syynä ovat ensisijaisesti maailmantalouden vaikea suhdannekehitys ja valtiontalouksien huonot ajat.

”En usko nopeaan, dramaattiseen työn loppumiseen. Mahdollisesti vuosisadan tai kahden päästä työaika on vähentynyt huomattavasti, kun koneet tekevät suuremman osan töistä. Mutta silloin jaettava vaurauskin on toista luokkaa.”

Maliranta katsoo, että automatisoituminen nyt ei poikkea perustavalla tavalla siitä, kun traktori korvasi lapion maataloustöissä. Hän korostaa, että automatisoituminen on tuonut paljon vaurautta.

Talouskasvu on johtunut lähes ainoastaan teknologian kehityksestä 200 viime vuoden aikana. Samalla ihmisten vuosittain tekemä työaika on vähentynyt.

 

Malirannan mukaan talouden rakennemuutokset tapahtuvat yhä nopeammin. Tietyn alan osaamisen markkina-arvo voi pudota nopeasti ja joillekin käy huonosti.

”On inhimillisesti traagista, että jotkut työpaikat häviävät, ja pitkän ajan kuluessa hankittu koulutus- ja kokemuspääoma menee hukkaan.”

Työministeri Lauri Ihalainen korostaa, että samalla kun esimerkiksi SOK:n varastotyöntekijät korvataan roboteilla, muualla taloudessa syntyy uusia työpaikkoja – vaikkei niistä otsikoissa kerrotakaan.

”Suomessa katoaa päivittäin keskimäärin 400 työpaikkaa ja lähes yhtä paljon syntyy tilalle. Tärkeää olisi saada ihmiset mahdollisimman jouhevasti siirtymään työstä tai ammatista toiseen.”

Rakennemuutoksen kipujen lisäksi Ihalainen näkee vaaraksi sen, että teknologinen muutos voi kiihdyttää yhteiskunnallista polarisaatiota. Yhdysvalloissa on jo havaittavissa keskiluokkaisten töiden vähenemistä. Kovapalkkaiset, usein teknologiasektorin asiantuntijatehtävät ovat lisääntyneet, samoin matalapalkkaiset palveluammatit.

Toisaalta tekoälyn ja robotiikan kehitys voi olla osittainen ratkaisu julkisen talouden resurssipulaan ja huoltosuhteen vinoutumiseen.

”Robotit voivat esimerkiksi helpottaa työtaakkaa sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Ihmissairaanhoitajat voisivat keskittyä niihin asioihin, joissa tarvitaan ihmisyyttä”, Mika Maliranta sanoo. ”Robotit eivät valloita palveluammatteja, koska ihmiset haluavat olla tekemisissä ihmisten kanssa jatkossakin.”

Ihalainen uskoo, että robotisaatio saattaa jopa auttaa Suomea teollisten työpaikkojen pitämisessä tai uusien saamisessa.

”Esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaalla robotit hoitavat noin 90 prosenttia kaikista töistä. Silti siellä on lisätty ihmistyövoimaa. Jos autotehtaat olisivat enemmän ihmisvaltaisia, niitä siirrettäisiin nykyistä todennäköisemmin halvemman työvoiman maihin.”

Työministeri korostaa, että robottien hyödyntämiseen pitäisi Suomessa satsata nykyistä enemmän – niin kuin esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa on viime vuosina tehty. Ihalaisen mukaan on lisäksi tärkeää, että Suomessa käynnistettäisiin päivänpolitiikasta irti oleva, kauas katsova keskustelu teknologisen kehityksen vaikutuksista työllisyyteen, elinkeinopolitiikkaan ja verotukseen.

 

Martin Fordin mukaan yhteiskuntien on varauduttava syviin, massatyöttömyydestä koituviin ongelmiin.

Silloin myös verotuksen ja sosiaalipolitiikan pitää muuttua. Ford olettaa, että korkeatuloiset eivät juuri lisää kulutusta tulojensa noustessa, vaan säästävät valtaosan – kuten taloustieteilijät tavallisestikin olettavat. Siksi kaikkien panosta tarvitaan kulutusyhteiskunnan ylläpitämiseksi.

Ford suosii kansalaispalkkamallia, jossa ei turvattaisi pelkkää minimitoimeentuloa. Jotta kulutus ja talouden koko pystyttäisiin säilyttämään tai jopa kasvattamaan sitä, työttömille tulisi taata työssäkäyvien palkkatasoon verrattavat tulot.

Kansalaispalkan perustoimeentulon turvaavan osan saisi vastikkeetta. Parempaan tulotasoon työtön pääsisi osallistumalla kansalaistoimintaan, esimerkiksi ympäristönsuojeluun ja itsensä sivistämiseen.

”Tällainen malli olisi varmasti helpompi hyväksyä Pohjoismaissa, joissa hyvinvointivaltio on laajempi kuin Yhdysvalloissa.”

Jos ihmistyövoima vähenisi merkittävästi, verotus ei voisi perustua keskeisesti palkkatyöhön. Ford esittää, että työn sijaan verotettaisiin yritysten käyttökatetta. Verotuksen suuruus riippuisi myös toimialasta. Käyttökatteella tarkoitetaan liikevaihdosta suorien kustannusten jälkeen jäävää osuutta.

Käyttökatteen verottaminen mahdollistaisi tasaisemman tulojen virran valtion kassaan kuin esimerkiksi yritysten voittojen verottamiseen keskittymisen. Voitot kun riippuvat enemmän suhdanteista.

Fordin mukaan uudet verot eivät olisi yrityksille ylitsepääsemätön ongelma. Oletuksena kun on, että voitot lisääntyvät ja työvoimakustannukset poistuvat lähes kokonaan.

 

Ministeri Ihalainen ei ole vakuuttunut siitä, että skenaariot työn loppumisesta toteutuvat. Niiden sisältämät riskit on kuitenkin hänen mukaansa otettava vakavasti.

”Nämä ovat vahvoja olettamuksia. Mutta jos työn keskeisyys valtion verokertymässä vähenisi merkittävästi kuten Ford ennakoi, olisi perusteltua siirtyä verottamaan esimerkiksi yritysten käyttökatetta. Hyvinvointivaltion perusteista on pidettävä huolta.”

Amerikkalaisen huippuyliopiston MIT:n tutkijat Erik Brynjolfsson ja Andrew ­McAfee katsovat, että paras lääke palkkatyön loppumiselle olisi yrittäjyyden korostaminen. Yhä useampien ihmisten pitää alkaa valmistaa hyvin erikoistuneita tuotteita tai palveluita, joilla saadaan lisäarvoa muille.

Ford pitää ajatusta mahdottomana.

”Kaikki eivät ole luonteeltaan yrittäjiä. Monella ei myöskään ole tietoa ja taitoa menestyä erikoistuneilla markkinoilla.”

Malirannan mukaan monet ammatit ovat jo muuttuneet yrittäjämäisiksi viime vuosina. Esimerkiksi hän nostaa oman ammattikuntansa, tutkijat.

Brynjolfsson ja McAfee korostavat kirjassaan The Race Against the Machine myös sitä, että koneita ja ihmisiä ei pidä nähdä kilpailemassa keskenään; tietokoneiden avulla ihmiset pääsevät parempiin tuloksiin kuin ilman niitä.

Mutta elämmekö mielekästä elämää, jos koneet korvaavat meidät lähes kaikessa?

 

Yhteiskuntamme perustuu olettamukseen, että suurin osa ihmisistä tekee töitä. Toimeentulo ilman työtä ei olisi sen toivottavampaa kuin työ ilman toimeentuloa.

”Työ on usein tärkeämpää ihmiselämän merkityksellisyyden kannalta kuin pelkästään toimeentulon turvaamisen näkökulmasta. Ihmisille tulee antaa työssä mahdollisuus luovuuteen ja osallisuuteen”, Lauri Ihalainen sanoo.

Jos palkkatyö merkittävältä osalta poistuisi, moni yhteiskunnallinen ongelma todennäköisesti kärjistyisi. Esimerkiksi päihteiden käyttö saattaisi lisääntyä selvästi, kun ei olisi työtä, jonka vuoksi pidättäytyisi ja ponnistelisi.

Keskeiseksi nousisi kysymys, jonka John Maynard Keynes esitti yli 80 vuotta sitten: kuinka ihmiset kokisivat elämänsä mielekkääksi ilman järkevää tekemistä?

Juttu on ensi kerran julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 51–52/2013.