Raskaus ja alkoholi: Lasillinenkin on liikaa – miten suojella sikiötä?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suljen nauhurin liian aikaisin.

Nina Kaminen-Ahola haluaa sanoa vielä jotain. ”Kysyit aiemmin, ahdistunko koskaan tutkimusaiheestani”, hän muistuttaa. ”Sanoin, että en. Mutta oikeastaan joskus ahdistun.”

Yritän saada nauhurin takaisin päälle. Haastateltava on nimittäin huomattavan liikuttunut.

Hän kertoo, miten istui odottamassa synnytysosaston käytävällä, niin kuin on istunut monet kerrat. Hänen tutkimusryhmänsä tarvitsee heti synnyttämisen jälkeen otettavia näytteitä istukoista, joten hälytyksiä synnytysosastolle tulee joskus parikin päivässä.

”Huoneessa oli syntymässä lapsi, jonka äiti oli käyttänyt alkoholia koko odotusajan, ja lapsi lähtisi adoptioon heti syntymänsä jälkeen.”

Toisessakin synnytyssalissa oli synnytys käynnissä. Kun ovi raottui hetkeksi, Kaminen-Ahola kuuli, kuinka huoneessa soitettiin linnunlaulua. Hän kuvitteli, kuinka lintujen laulun keskellä oli syntymässä toivottu ja terve lapsi.

”Siinä kahden huoneen välissä tiivistyi, kuinka paljon olemme sattuman armoilla. Kuinka yksi lapsi syntyy hyviin lähtökohtiin, ja toisen osana on epäonni niin monen asian kohdalla.”

 

Nina Kaminen-Ahola on 41-vuotias geneetikko ja Suomen Akatemian tutkijatohtori, joka perusti oman tutkimusryhmänsä Helsingin yliopistoon kaksi vuotta sitten. Häntä kiinnosti ympäristön vaikutus kehittyvään sikiöön. Tarkemmin tutkimusaiheeksi valikoitui alkoholi.

Alkoholi on suomalaisille hankala aihe. Olisimme niin mielellämme jonkinlaisia kuvitteellisia eurooppalaisia. Illalliselle avaisimme lähimarketista ostetun viinipullon. Alkoholin mainoskielto ja keskioluen laimentaminen ovat meistä holhousta. Jos joku juo liikaa, se on hänen valintansa. Me muut emme jaksaisi kävellä Alkoon asti.

On heitä, jotka eivät valitse itse: Vuoden 2008 lukujen mukaan 15–29-vuotiaista naisista 25 prosenttia ja 30–49-vuotiaista naisista 40 prosenttia juo vähintään kerran viikossa. Seurauksena yhdellä sadasta vastasyntyneestä Suomessa on FASD eli sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttama oireyhtymä.

Osuus on luultavasti pahasti aliarvioitu, eikä yhtenäistä tietokantaa tapauksista ole. FASD on myös erittäin alidiagnosoitu ilmiö. Pahimmillaan syntyvällä lapsella on keskushermoston vaurio ja epämuodostumia, mutta FASD-kirjon lievimmästä päästä löytyy oppimiskyvyn ja käyttäytymisen häiriöitä, joiden aiheuttajaa ei aina tunnisteta.

Vuosittain noin 3 500 sikiötä altistuu varmasti vaaralliseksi tiedetylle alkoholimäärälle. Paljon suurempi määrä altistuu alkoholille. Kukaan ei osaa sanoa, missä on turvallisen alkoholinkäytön raja raskaudessa.

Lukihäiriön genetiikkaa koskeneen väitöstyönsä jälkeen Nina Kaminen-Ahola työskenteli Australiassa tutkimuksessa, jossa juuri kantaviksi tulleille hiiriemoille juotettiin alkoholia kahdeksan vuorokauden ajan hedelmöityksen jälkeen. Tai ei hiiriä tarvinnut juottaa – alkoholiin totuttuaan ne kävivät itse juomassa viinin vahvuiseksi terästettyä vettä.

Syntyneillä hiirenpoikasilla oli samantyyppisiä piirteitä kuin FASD-lapsilla: Ne jäivät pienemmiksi kuin tavalliset hiiret. Kasvojen luusto oli muuttunut.

Hiiren kahdeksan ensimmäistä raskauspäivää vastaavat ihmisellä neljää hedelmöityksen jälkeistä viikkoa, neuvolakielellä kuutta ensimmäistä raskausviikkoa. Niiden aikana alkioon muodostuu niin kutsuttu hermostoputki, josta myöhemmin kehittyy muun muassa keskushermosto. Vaihe on äärimmäisen tärkeä kehittyvälle yksilölle. Raskausviikkoja on silti takana vasta kovin vähän, ja monesti nainen huomaa raskauden vasta myöhemmin.

Miten suojella sikiötä, jonka olemassaolosta äiti ei edes tiedä? Vakoilen Vauva-lehden keskustelupalstalta, kuinka aiheesta keskustellaan. Viikolle 6 asti ei mene mitään aineita. Voit juoda aivan rauhassa, vakuuttaa nimetön kirjoittaja. Luonto on viisas – lapsi on turvassa ennen kuin äiti älyää raskauden mahdollisuuden.

Väittämät kuulostavat vaarallisilta. Hedelmöitynyt munasolu on alusta asti äidin kehon armoilla.

Norjalaisen 2000-luvun alun tutkimuksen mukaan noin puolet raskaana olevista naisista ilmoitti nauttineensa alkoholia alkuraskaudessa. Kahdennentoista raskausviikon jälkeen kolmannes oli edelleen jatkanut alkoholin käyttöä.

Ei ole syytä epäillä, että Suomen tilanne juuri poikkeaisi naapurimaasta. Tilastoja ei kuitenkaan ole. Neuvoloiden AUDIT-kysely selvittää päihderiippuvuutta, ei alkoholin sosiaalista käyttöä.

Koko ajan kertyy lisää tutkimusnäyttöä siitä, ettei ole olemassa sikiölle turvallista alkoholinkäytön rajaa. Jos nainen haluaisi suojata lapsensa alkoholin haitoilta takuuvarmasti, hän olisi juomatta koko hedelmällisen ikänsä.

 

Kun Nina Kaminen-Ahola palasi Australiasta Suomeen, hän jatkoi tutkimusta hiirillä. Alkoi myös yhteistyö Naistenklinikan HAL-erityisäitiyspoliklinikan ja erikoislääkäri Hanna Kahilan kanssa. Poliklinikalle ohjataan raskaana olevia, päihdeongelmaisia naisia äitiysneuvoloista ja päihdepoliklinikoilta.

Kaminen-Ahola on saanut tähän mennessä kerättyä parinkymmenen odottavan, alkoholia alkuraskaudessa käyttäneen naisen otoksen ja kolmisenkymmentä verrokkia. Lisää otetaan koko ajan mukaan. Jotain nykyajasta kertoo, että on ollut vaikeaa löytää tutkimukseen äitejä, jotka käyttäisivät pelkästään alkoholia.

Alkoholin sikiölle aiheuttamia vaurioita on vaikea ennustaa. Vain murto-osa kohdussa alkoholille altistuneista vauvoista saa FASD-diagnoosin. Suurin osa syntyy terveen oloisina.

Syytä vaurioiden arvaamattomuudelle ei tunneta. Oikeastaan ei tunneta edes sitä, mikä alkoholissa vaikuttaa sikiöön. Syyksi on ehdotettu esimerkiksi asetaldehydia, etanolin aineenvaihduntatuotetta. Tai ehkä alkoholi tappaa sikiön soluja, ja siksi lapsella voi olla epämuodostumia ja neurologisia vauriota.

Sekin on pitänyt ottaa huomioon, että pitkään alkoholia käyttäneen naisen elimistössä voi olla vaje esimerkiksi foolihaposta, jota tarvitaan sikiön hermoston kehitykseen. Siksi juomisen lopettaminen raskauden ajaksi ei poista kaikkia uhkia.

Nina Kaminen-Ahola uskoo, että alkoholin vaikutusmekanismi löytyy epigenetiikasta.

Epigenetiikka on muodikas tutkimusala. Siinä on kyse geenien säätelystä: Vaikka jokaisessa ihmisen solussa on samat geenit, sikiönkehityksen aikana määräytyy se, mikä geeni on aktiivisena missäkin solussa. Maksasolu tarvitsee koko geenivarannosta käyttöönsä eri geenit kuin hermosolu. Epigenetiikka säätelee geenien aktiivisuutta. Jokin geeni hiljennetään, toinen saa olla käytössä.

Geenien säätely on tärkeä osa yksilönkehitystä, mutta epigenetiikka on oleellista myös aikuisen ihmisen soluissa. Kun ympäristössä tapahtuu jotain, mihin solun täytyy reagoida, homma hoidetaan epigeneettisesti. Geenejä otetaan käyttöön tai suljetaan pois käytöstä.

Kaminen-Aholan teoria on, että jokin alkoholissa vaikuttaa alkion epigenetiikkaan. Geenit, jotka ilman alkoholia pysyisivät suljettuina, aktivoituvat, tai normaalisti aktiiviset geenit hiljenevät.

Epigenetiikan roolista kielivät myös tutkimusryhmän uudet tulokset. Artikkeli julkaistiin PLOS One -lehdessä huhtikuussa, ja siinä tutkittiin, oliko FASD-hiirten aivojen hippokampuksessa jokin väärä geeni sammunut tai käynnistynyt. Hippokampus kiinnosti tutkijoita, koska myös ihmisellä alkoholin on huomattu vaikuttavan sen toimintaan.

Joukko geenejä, joiden aktiivisuus oli muuttunut, tosiaan löytyi. Emohiiren aivan alkuraskaudessa saama alkoholi oli vaikuttanut syntyneiden poikasten geenien toimintaan. Myös magneettikuvissa näkyi muutoksia hiirenpoikasten aivoissa: vasen hippokampus oli suurentunut.

 

Tilanne in käynyt rutiiniksi: Nina Kaminen-Ahola odottaa synnytyssairaalan käytävällä, lukee mukaan ottamaansa kirjaa ja kuuntelee sairaalan ääniä. Välillä kätilö käy antamassa tilannetiedotuksen.

Hänellä on aina mukanaan kännykkä, johon voidaan soittaa Naistenklinikalta, Kätilöopistolta ja Jorvin siraalasta. Kun tutkimuksessa mukana oleva nainen tulee synnytysosastolle, kätilö löytää hänen tiedoistaan pyynnön soittaa tutkijalle. Yleensä soitot tulevat yöllä, mikä helpottaa suurperheen äidin lähtemistä. Muu perhe jää nukkumaan. Väitöskirja- tai graduntekijöitään hän ei kehtaa lähettää yökeikoille.

Synnytyksen jälkeen istukka tuodaan Kaminen-Aholalle. Siitä otetaan koepaloja ja valutetaan talteen veri. Synnyttäjää hän ei aina edes tapaa. Näytteiden käsittelyä jatketaan heti laboratoriossa. Lyhyiden yöunien jälkeen kahdeksan tunnin proseduuri tuntuu raskaalta. Arkipäivinä sen hoitavat yleensä opiskelijat.

Tavoitteena on paitsi ymmärtää, miten alkoholi vaikuttaa sikiöön, myös helpottaa diagnosointia. Vaikka moni vanhempi pelkää FASD-diagnoosia, se mahdollistaa tuen ja kuntoutuksen.

FAS-oireyhtymään listattiin alun perin kuuluvaksi kasvuhäiriö, tietynlaiset kasvonpiirteet, keskushermoston vaurio ja poikkeavuudet esimerkiksi virtsateissä, luustossa ja sydämessä. Kaikki piirteet eivät kuitenkaan esiintyneet yhdessä. 2000-luvulla luotiin lopulta FASD-kattodiagnoosi, ”sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamat oireyhtymät”. Niistä lievin on ARND, alkoholialtistuksen aiheuttama keskushermoston vaurio. Se saattaa näkyä lapsessa vain lievinä oppimiskyvyn häiriöinä.

Kaminen-Aholan tutkimuksessa lapsia seurataan kouluikään asti. Käytössä on neuvoloiden keräämiä tietoja ja kognitiivisia testejä, joita tehdään lapsille 2–3 vuoden iässä ja ennen koulun alkua.

Vanhimmat tutkimuksessa mukana olevat lapset ovat nyt parivuotiaita, ja kognitiiviset kartoitukset pitäisi aloittaa. Tutkimusryhmän rahoitus on kuitenkin epävarmaa. Se ei ole poikkeuksellista suomalaisessa tutkimusmaailmassa. Rahoitusta myönnetään muutaman vuoden pätkissä.

Kaminen-Aholan henkilökohtainen, Suomen Akatemialta tuleva rahoitus loppuu elokuussa. Vielä hänellä ei ole tietoa jatkosta.

”On turhauttavaa, kun pakastin on täynnä näytteitä, joista voisi saada irti vaikka mitä, mutta ei ole rahaa tutkia”, hän sanoo.

Ehkä se on sellaista kaikkialla? Kaminen-Ahola näyttää epäilevältä ja kertoo kadehtineensa tanskalaisten kollegojen laboratoriota, jossa ”kaikki oli viimeisen päälle”.

Suomessa on siirretty osa tieteen rahoituksesta niin kutsutulle strategiselle tutkimukselle, ajankohtaisille valtioneuvoston ohjaamille hankkeille. Perustutkimus kärsii, vaikka Kaminen-Aholankin aihe tuntuu äärimmäisen tärkeältä.

Ilman yksityisiä säätiöitä tilanne olisi todella huono. Kaminen-Aholan tutkimusta on rahoittanut Alkoholitutkimussäätiö.

 

Nina Kaminen-Ahola pyrkii hiirikokeidensa avulla pureutumaan juuri varhaisiin raskausviikkoihin, jolloin nainen ei välttämättä edes tiedä olevansa raskaana.

On mahdollista, että viattomana pidetty määrä alkoholia aivan raskauden alkuvaiheissa riittää vaurioittamaan lasta – ja ehkä meillä on suuri määrä sosiaalisten tai kielellisten vaikeuksien kanssa ponnistelevia lapsia, joiden ongelmien syyksi ei ole koskaan epäiltykään alkoholia. Neuropsykologi Minna Poutanen Nekku-kuntoutusyksiköstä kertoo, että FASD-kirjon lapset sulautuvat neuropsykologiselta profiililtaan täysin vaikkapa ADHD-piirteisten ja kielellisistä erityisvaikeuksista kärsivien lasten joukkoon.

Sukellan jälleen Vauva-lehden keskustelupalstalle.

Viikolle 6 asti ei mene mitään aineita. Voit juoda aivan rauhassa. Itseasiassa lasi punaviiniä päivässä ovulaation jälkeen on yksi vauvantekokikka, sen pitäisi auttaa alkioita kiinnittymään. Sitten kannattaa jättää pois kun on menkat myöhässä.

Olen ajatellut, että eläisin normaalisti plussaamiseen asti. Miten raskauden ensimmäisillä viikoilla (näillä ajattelen nyt lähinnä viikkoja 1–3) muutama viinilasillinen voisi vaikuttaa hedelmöittyneeseen solurykelmään?

Meihin on päässyt iskostumaan käsitys, että raskauden ensimmäiset hetket olisivat alkoholinkäytön kannalta turvallisia. Äitiysneuvoloissa riski tiedostetaan, mutta yksiselitteisiä ohjeita odottajille ei ole.

”Tarvitaan valtavasti valistusta”, huokaa HAL-poliklinikan Hanna Kahila, kun luen hänelle Vauva-palstan keskustelua.

Voi tietenkin olla, että valistus tehoaa vain muutenkin itsestään huolta pitäviin ihmisiin. HAL-poliklinikalle ohjattavat naiset ovat moninkertaisesti vaaravyöhykkeessä: Heidän alkoholinkäyttönsä on kroonista, raskaudet suunnittelemattomia ja kuukautiskierto usein epäsäännöllinen päihteiden takia. Raskautta ei huomata heti. Pitkäaikainen alkoholinkäyttö altistaa vitamiinien ja hivenaineiden puutokselle. Jo raskautta suunnittelevan olisi hyvä syödä foolihappoa, mutta alkoholismin kurimuksessa sellainen ei ole mielessä.

Kahila ajattelee, että ahkera valistus saa tiedon tihkumaan lopulta kaikille. Yhteiskunta pitäisi kyllästää tiedolla varhaisraskauden alkoholinkäytön vaaroista.

 

Sikiön alkoholialtistus on aihe, johon liittyy lähes musertava kuorma eettisiä kysymyksiä.

Yksi sellainen on abortti. Aborttia suositellaan HAL-klinikan asiakkaille, jos nainen on käyttänyt paljon alkoholia raskauden aikana, yli 16 annosta viikossa. Jos raskautta ei ole huomattu ajoissa, abortti joudutaan tekemään 12. raskausviikon jälkeen erikoisluvalla. Joskus aika varataan, mutta nainen ei tule paikalle.

Suuri kysymys on pakkohoito. Jos lasta odottava nainen on alkoholiaddikti, pitäisikö yhteiskunnalla olla mahdollisuus pitää hänet pakkohoidossa?

Nina Kaminen-Ahola ei ole pakkohoidon kannalla. Koska pahimmat vauriot syntyvät todennäköisesti alkuraskaudessa ennen hoitoon tuloa, pakkohoidon merkitys olisi pieni. Ehkä naiset myös piilottelisivat alkoholiongelmaansa synnytykseen saakka.

Hanna Kahila on ”vapaaehtoisen pakkohoidon” kannalla. Siinä nainen voi halutessaan allekirjoittaa suostumuksen, että hänet voidaan myöhemmin pitää jo aloitetussa hoidossa, vaikka hän haluaisi keskeyttää.

Raskaana olevien päihteidenkäyttäjien pakkohoitolakia on yritetty tehdä vuosia, mutta se on aina jäänyt hallitukselta pöydälle.

Eettisiä kysymyksiä sisältyy myös alkoholipolitiikkaan. Kaminen-Ahola ja Kahila uskovat, että saatavuuden vaikeuttaminen saattaisi vähentää raskaana olevien naisten alkoholinkäyttöä.

Eettinen kysymys Nina Kaminen-Aholan työssä on myös koe-eläinten käyttö. Eläinkokeet eivät olleet hänelle itsestäänselvyys. Hän on ollut ideologisista syistä kasvissyöjä yli 20 vuotta.

”Väitöskirjani aihevalintaan vaikutti, ettei siihen kuulunut eläinkokeita”, Kaminen-Ahola kertoo. Australian-vuosinaan hän joutui miettimään asiaa ja jollain tapaa tottui siellä tehtyihin hiirikokeisiin.

Onko tutkimus kaikkien kuolleiden hiirien arvoista?

“Ajattelen, että lapset ovat etusijalla. Heihin verrattuna hiirien kohtalo on pientä.”

Eläinkokeiden välttämättömyys pitää pystyä perustelemaan niin itselleen, eläinkoelautakunnalle kuin kaikille muillekin. Kaminen-Ahola on perustellut sen esimerkiksi vanhimmille lapsilleen. Hänen neljä lastaan ovat 3–12-vuotiaita.

Jos alkoholialtistuksen tarkan vaikutusmekanismin haluaa saada kiinni, etanolia pitää annostella suunnitellusti. Aivoja pitää päästä tutkimaan. Sellaista ei voi tehdä ihmisellä.

Jotkut ajattelevat, että alkoholisti on vastuussa käytöksestään. ”Itse hän kaataa viinan kurkustaan alas”, sanoo tuttavani, alkoholistin lapsi. Kaminen-Ahola taas ajattelee alkoholismia ennen kaikkea sairautena. Pitää auttaa niin äitejä kuin lapsia.

Saattoi alkoholistiäiti sitten itse vaikuttaa juomiseensa tai ei, lopputulos kuitenkin on, että lapsi voi saada todella huonot lähtökohdat elämälleen. Ulkopuoliset saattavat tunnistaa FAS-syndrooman jo kasvoista. Koulunkäynti ja ihmissuhteet kärsivät. On vaikea keskittyä, tunne-elämä aaltoilee.

Kysyn erikoislääkäri Kahilalta, mikä saa hänen työnsä tuntumaan merkitykselliseltä. Kahila miettii.

”Sukupolvien ketju”, hän sanoo lopulta.” Päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat usein sukupolvelta toiselle. Sitä ketjua on hyvä päästä hieman heikentämään.”

 

Myös Nina Kaminen-Ahola kokee tutkimuksensa kulkevan valoa kohti.

“Kuntoutuksesta on hyötyä FASD-lapsille, ja mitä tarkempi diagnoosi heti syntymän jälkeen tehdään, sitä nopeammin oikea kuntoutus saadaan käyntiin.” Ehkä vastasyntyneen syljestä voidaan joskus selvittää testillä, kuinka pahoista FASD-kirjon ongelmista hän kärsii.

Se tavoite mielessään Kaminen-Ahola vilkaisee puhelintaan ja odottaa seuraavaa kutsua synnytyssairaalaan.