Ihmisen lopullinen ikäraja selvisi: 120 vuotta
Elinajan maksimi ei kasva, vaikka yhä useampi elää lähelle sitä.
Lääketieteen Nobel-palkinnon saanut solubiologi Yoshinori Ohsumi löysi mekanismin, joka säätelee solunsisäistä kierrätysjärjestelmää, autofagiaa. Sen avulla solu muuttaa haitallisia aineenvaihduntatuotteita energiaksi ja uusien soluelimien rakennusaineiksi.
Läpimurron ansiosta pystymme paremmin taistelemaan muun muassa Alzheimerin tai Parkinsonin tautia, diabetesta tai silmänpohjan rappeumasairautta ja muita rappeumasairauksia vastaan.
Koska kierrätysmekanismin häiriöt ovat yksi keskeinen syy elimistön vanhenemiseen, Ohsumin läpimurto voi auttaa ihmisiä elämään yhä pitempään.
Lääketieteen menestystarinat saavat monet helposti uskomaan, että eliniän pidentyminen voi jatkua loputtomiin. Nature-lehdessä julkaistun uuden tutkimuksen mukaan ihmisen eliniällä näyttäisi kuitenkin olevan luonnollinen raja, 120 vuotta. Sen ylittäminen edellyttäisi uudenlaisia lääketieteellisiä lähestymistapoja.
Ainoa ihminen, jonka on dokumentoitu eläneen yli 120 vuotta, on ranskalainen Jeanne Calment. Hän kuoli 122-vuotiaana vuonna 1997.
Ennätystä ei ole rikottu, vaikka yli satavuotiaita on nyt paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten. On hyvin epätodennäköistä, että ennätystä rikottaisiin tulevaisuudessakaan.
Yhdysvaltalaistutkimus perustui tietokantoihin ihmisten kuolleisuudesta. Se osoitti, että hyvin vanhojen ihmisten elinajanodotteen kehitys saavutti huippunsa jo 1980-luvulla. Tietokannat ennätyksellisen vanhaksi eläneistä ihmisistä taas osoittivat, että Ranskan ohella myös Japanissa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa maksimi-iän kasvu tasaantui Calmentin kuoleman aikoihin.
Tutkijoiden mallin mukaan joka vuosi on vain promillen kymmenesosan todennäköisyys, että joku eläisi 125-vuotiaaksi.
Illinoisin yliopiston kansanterveystieteilijä S. Jay Olshansky totesi Naturessa, että ihmisten elinajanodote on noussut 150 vuoden aikana useimmissa maissa varsin nopeasti ja tasaisesti. Hän kuitenkin ennusti jo 1990, että elinajanodotteen kasvu taittuu.
Elinajanodotteen kasvu alkoi lapsikuolleisuuden nopeasta vähenemisestä, ja kuolleisuuden laskun painopiste on sitten siirtynyt vanhempiin ikäluokkiin. Pelkästään viime vuosisadan aikana elinaika pidentyi 30 vuodella.
Kaikkein kehittyneimmissä yhteiskunnissa useimmat kuolevat nyt 65–95-vuotiaina ja entistä useampi elää satavuotiaaksi tai jopa 110-vuotiaaksi. Kaikkein vanhimpien ikäluokkien kohdalla elinajanodotteessa ei silti ole tapahtunut mitään muutosta. 110-vuotiaalla oli 1970-luvulla edessään keskimäärin vielä yksi elinvuosi, ja niin on nytkin.
Olshanskyn mukaan biologisen maksimi-iän puolesta puhuu sekin, että samanlainen luonnollinen raja on löydetty muilta nisäkkäiltä. Suojatussa ympäristössä hiiret elävät noin 1 000, koirat 5 000 ja ihmiset 29 000 päivää.
Elinajanodotteen kasvu jatkuu vanhalla kulmakertoimella pitkälle tulevaisuuteen. Nyt saatamme kuitenkin olla sen taittumisen kynnyksellä. Biologinen kattoikä voi olla hyvä uutinen kestävyysvajeesta huolestuneille ja eläkeyhtiöille.