Politiikkaa eivät liikuttele suuret visiot, vaan äänestäjien oikut, media ja yleismaailmalliset ajatusvirheet.
Suomen talouden kasvunäkymät ovat lamankin jälkeen laimeahkot. Edessä on sopeutuminen heikompaan hyvinvointiin, ellei jostakin ilmaannu innovatiivista liiketoimintaa.
Innovaatioiden strateginen tarpeellisuus on helppo todeta, mutta toiveista toteutukseen on matkaa.
Lisää tieteellis-teknistä tutkimusta ja koulutusta saa rahahanaa kääntämällä. Innovaatioista kuitenkin tiedetään, että putki tieteellisestä löydöksestä teknologian kautta sovellutukseen, markkinoille ja verokertymään on aika harvinainen. Suurin osa innovaatioista syntyy asiakkaiden ja tuottajien rajapinnassa. Teknologia bulkkiutuu kaikkialla, missä saa oppikirjoja ja pääsee tietoverkkoihin.
Apple ei itse keksinyt iPhone ja iPod -menestystuotteiden teknologioita. Ne olivat markkinoilta ostettavissa. Toshiballa harmitellaan, miksi siellä ei keksitty konseptia, vaikka teknologia olisi löytynyt omasta talosta. Teknologinen etevyys riitti Applen alihankkijaksi.
Innovaatioille sopivia olosuhteita ovat taloudellinen vapaus, ideoiden ja ihmisten liikkuvuus, keskittymät, yrittäjähenki ja verokannustimet. Politiikka luo tai tuhoaa innovaatioiden infrastruktuuria.
Politiikkaa eivät liikuttele suuret visiot, vaan äänestäjien oikut, media ja yleismaailmalliset ajatusvirheet. Suuri yleisö on systemaattisesti markkinavastainen, muukalaisvihamielinen ja pessimistinen.
Kouluttamattomat näkevät sääntelyn ja määräilyn paremmiksi vaihtoehdoiksi kuin markkinoiden vapaat valinnat.
Vapaakaupan ja kilpailun haitat näkyvät mediassa suursaneerauksina, mutta hintojen lasku ja valikoiman laajeneminen mieltyvät itsestäänselvyyksiksi.
Puutteellinen historian taju saa uskomaan kaiken olleen ennen paremmin. Ilman taloustieteen perusopintoja voi luulla työn määrän rajalliseksi ja sen jakamisen luovan uusia työpaikkoja.
PISA-menestys ja korkeakoulujen runsaus eivät näy julkisen keskustelun tasossa. Toimittajatkaan eivät tiedä, mikä ero on korrelaatiolla ja kausaliteetilla.
Yhteiskuntatieteilijöiden kriittisyys on ennakkoluuloja ja pahansuopuutta. Harvalukuinen älymystö jaksaa antautua keskusteluun yhtä vähän kuin autonasentaja viitsii kinata asiakkaan kanssa, joka uskoo talvirenkaiden paikkauksen sujuvan purukumilla.
Suuren yleisön käsitykset syistä ja seurauksista ohjaavat julkisia valintoja. Ne ovat poliittista henkistä pääomaa, yleistä kansalaiskuntoa.
Nuorison parhaimmisto voi tarttua innovaatiopolitiikan antamiin mahdollisuuksiin kouluttautua tieteen ja teknologian aloilla luodakseen itselleen henkistä pääomaa työmarkkinoilla hyödynnettäväksi.
Talouspoliittisen ymmärryksen kehittäminen antaa vain vähäisiä yksilökohtaisia kannustimia. Tässä mielessä äänestäjien henkinen pääoma on julkishyödyke, jota ei voi jättää yksilökohtaisten kannustimien varaan.
Satsaukset tieteeseen ja teknologiaan jäävät vaikutusta vaille, jos politiikka syö yrittäjyyden edellytykset. Innovaatioiden edistämiseksi olisi strategista panostaa taloushistorian ja yhteiskuntafilosofian tutkimukseen ja opetukseen.
Teksti Paul Lillrank
Kirjoittaja on professori Aalto-yliopistossa.
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Kirjoituksen näkemys innovaatioiden siirtymisestä sovelluksiin on asiaa. Samoin viimeisen kappaleen vetoomus taloushistorian ja yhteiskuntafilosofian opetuksesta. Se antaisi valmiuksia ymmärtää, millä ehdoilla tutkimus ja talous voivat kytkeytyä toisiinsa.
Vähemmän vakuuttava on näkemys siitä, että koulutamattoman yleisön näkemykset säätelisivät politiikkaa. Päinvastoin, esimerkiksi äänestämällä voi varsin vähän vaikuttavaa toteutettavan politiikan (hallitusohjelman) ”yksityiskohtiin”, esim. eläkeikä, maahanmuuttopolitiikka, yliopistouudistus, Lex Nokia, ydinvoima ja energiapolitiikka …
näistä päättäminen on paljon enemmän puolueiden johtavien poliitikkojen ja sidosryhmien asia kuin äänestyksessä ilmaistuista preferensseistä seuraava tulos. Sivuutettakoon tässä se, onko tämä toivottavaa vai ei. Mutta ”the devil is in the details”, mikä on helppo unohtaa kun vaaliohjelmat ovat yleissyleileviä tyyliin ”pari piirua ihmisyyden suuntaan” tai ”kuin äänestäisit itseäsi”, ja mitä näitä nyt on.
Näkemykseen yhteiskuntatieteilijöiden ennakkoluuloisuudesta ja pahansuopuudesta voi myöntyä vain osittain. Lillrank on argumentaatiossaan suora ja rehellinen, mistä pisteet. Toimivan poliittisen opposition puuttuminen on kuitenkin ongelma, mitä paikkaavat niin sanomalehdet kuin muutkin kriitikot. Ja parempi että yrittävät kuin että eivät yrittäisi. Kritiikittömästi toteutettuna teoriat ja politiikkalinjaukset johtavat valtaa käyttävien hybrikseen, mistä siitäkin aina välillä näkyy merkkejä.
Jokaisessa torpassa on innovaatio- ja ongelmanratkaisukykyä. Puuttuu resurssit saada virta liikkeelle. Tarvitaan Ideasta liikevaihtoon -konsepti (maailman tehokkain ja ketterin).
Innovaatiojärjestelmissä on keskitytty huippututkimukseen ja kansalaisinnovaatiot ovat jääneet heitteille. Huippututkimus lienee omissa rahoituspaineissaan, josta syntyy mieleen kysymys, tuotteistetaanko toimintaa voitolla, vai myydäänkö startupit ulkomaille, jotta voidaan vain ylläpitää toimintaa.
Toinen mietintä liittyy teollisen nousukauden aikana syntyneisiin rakenteisiin sekä näiden osaamis- ja tuotantoketjujen
hajoamiseen. Puusta tuli paperia. Nyt nuo ketjut ovat hajonneet, mutta osaaminen ei ole hävinnyt. Tämä osaaminen pitää kiireen vilkkaa tuotteistaa uudelleen vientiin. Käytännössä se lienee kansainvälisten konsultointi ja alihankintaverkostojen luomista, vientirinkejä. Evoluutio suodattaa ja energiatehokkaimmat mallit jäävät eloon. En voi kuvitella, että missään taloudellisessa tilanteessa osaamistarpeelle tulisi stoppi.
Ainoastaan innovaatiot ja markkinointi tuo uusia asiakkaita!
On todella merkityksellistä lukea kirjoittajan ensimmäinen kappale uudelleen ajatuksella.
Innovaatioiden merkitystä ei voi ohittaa. Ihminen omissa ajatuksissaan pyrkii aina olemaan innovatiivinen ja luova kun uutta latua pitää löytää.
Tri Langinvainio elämantapa muutoksesta: ”Kun ihminen havaitsee itsessään jonkin epämielyttävän asian hän lähtee hakemaan keinoja muutoksen aikaansaamisesksi.”
Japanilaiset vihasta: ”Viha on keino siirtyä huonessta toiseen.”
Nykyisessä muuttuneessa maailman tilanteessa Suomi ja suomalaiset
ovat uuden edessä. On oltava innovatiivisia ja otettava ”suokuokka” käteen. Kun tekee kovaa työtä, ajatukset soljuvat oikeaan suuntaan. Menneitä vatvomalla ei saa oikein mitään aikaiseksi.
Innostu Itsestäsi, Innostu Suomesta!
Markku Tauriainen, Oulu
Kiitos tästä kurkistuksesta älymystön kahvihuonekeskusteluun.
Älymystön ainoa tehtävä lienee toimia yhteiskunnallisen keskustelun promoottoreina. Jos keskustelu ei enää kiinnosta, niin sehän johtuu siitä, että rahvas ei osaa keskustella. Vai johtuisiko se siitä, että älymystö on neuvoton? Ja juuri sillä hetkellä, kun hyviä neuvoja tarvittaisiin kipeimmin.
No ei hätää. Kun tilanne kääntyy akuutin kriisin puolelle, on keskustelut keskusteltu. Kun on aika toimia, niin älymystölle ei ole enää mitään käyttöä. Innovaatiot tapahtuvat siellä johtajien, kansan ja sekasorron rajapinnassa.
”Kun tilanne kääntyy akuutin kriisin puolelle, on keskustelut keskusteltu.” - Eli aika siirtyä sanoista tekoihin, vai? Mutta mitä ne teot oikein ovat? Keskustelusta voi tietysti aina siirtyä saneluun. Mutta se ei kyllä synnytä innovaatioita.
Ei tilanne ole onneksi aivan se mitä nimim. ”Minä juon nyt kahvia” sanoo. Älymystöstä en tiedä, mutta keskustelua tässä maassa onneksi piisaa. Mitä muuta blogit ja esim. tämä tässä oikein ovat? Uskon vahvasti, että ”rahvas” (mitä se ikinä tarkoittakaan) on siinä mukana ja se mahdollinen älymystökin luuraa jossain siellä joukossa.
Esitys kolmiportaisesta innovatiivisen liiketoiminnan mallista on havainnollinen ja osuva.
Ensin on synnytettävä innovaatio. Sitten tarvitaan pelisilmää nähdä siinä menestystuote. Kolmanneksi on luotava organisaatio toteuttamaan kuluttajien piilevät toiveet.
Kirjoittajan esimerkissä Toshiballa oli innovaatio ja Applella oivallusta ja kykyä toteuttaa hanke. Nokian tarina olisi ollut meille tutumpi.
Innovaatiolle sopivat olosuhteet on myös mielestäni nähty selkeästi. Tieteellis-teknisessä tutkimuksessa olisi varmaan tälläkin hetkellä löydettävissä taimia viljeltäviksi menestystuotteiksi.
Samoin Nokian tasoista organisaatiokykyä toteuttamaan liikeidea.
Pullonkaulaksi muodostuukin toinen porras. Meiltä puuttuu luovia kykyjä näkemään ”kylähullun” tavoin menestystuotteita tutkimuksen kehittämien sovellutusten pohjalta.'
Taloushistorian ja yhteiskuntafilosofian pänttämisellä pelisilmä tuskin kehittyy.
Hetkinen tilausta käsitellään.
Mielestäni kirjoitti:
olisi aiheellista panostaa opetukseen ylipäätään. Kuoluja lakkautetaan, luokkia suurennetaan ja perus opetuksen määrärahoja leikataan. Eikö hyvinvointi valtion hyvinvoinnin perusta ole hyvässä opetuksessa, joka lähtee ala-asteelta?