Peter Greenaway: "Kaikki elokuvafestivaalit ovat silkkaa ajanhukkaa"

Ohjaajan mielestä elokuvateatterienkin merkitys on mitätön.

3D
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Elokuvataide ei ole lunastanut lupauksiaan. Ei sinne päinkään.

Näin sanoo ohjaaja Peter Greenaway, jota parikymmentä vuotta sitten juhlittiin eurooppalaisen elokuvan uutena mestarina. Silloin hänen suurin menestyksensä oli Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (1988), jossa nähtiin muiden muassa Helen Mirren ja Michael Gambon.

“Kulttuurimme on kiinni sanoissa. Ajattelemme elokuvatkin yhä sanojen kautta. Kuinka köyhää!”, Greenaway huudahtaa.

“Hiomme sanoja ja tekstin taitoa, vaikka visuaalinen kokemus on paljon hallitsevampi. Typerät elokuvantekijät tavoittelevat edelleen realismia, vaikka elokuva ei voi ikinä olla todellisuuden kaltaista.”

Oikeastaan ongelmat alkoivat jo kauan ennen 120-vuotiasta elokuvataidetta.

“Koko renessanssi oli ajanhukkaa, jos minulta kysytään. Raukat tavoittelivat todenmukaisuutta niin tosissaan. Pitäisi muistaa, että ihmisen mielikuvitus on maailman mahtavin voima.”

Greenaway haluaa vielä tähdentää, että taiteessa ei ole kyse vähemmästä kuin ihmisparan kompleksisesta jumalsuhteesta, jota pitäisi murtaa uudesta näkökulmasta.

“Jumala loi tosimaailman. Miksi haastamme hänet yrittämällä jäljentää sitä taiteeseen? Ehkä me olemme mielikuvituksemme ansiosta mahtavampia kuin Jumala, jonka piti levätä jo seitsemäntenä päivänä.”

 

Britti Greenaway, 72, on ollut taannoin Suomessa pitkästä aikaa otsikoissa, sillä vuosi sitten hän löysi uuden elokuvansa pääosaan suomalaisnäyttelijän.

Suomenruotsalainen Elmer Bäck näyttelee Eisenstein in Guanajuatossa venäläistä elokuvaohjaajaa Sergei Eisensteinia (1898–1948).

Maailmanensi-iltaa on lupailtu lähikuukausille. Elokuva kertoo Eisensteinin ajasta Meksikossa hänen Qué viva Mexico -elokuvahankkeensa kaatumisen jälkeen vuonna 1931.

Eisensteinissa Greenaway näkee hengenheimolaisensa. Nuorena kuollut mestariohjaaja oli elokuvan kehittäjä, jonka Panssarilaiva Potemkinia pidetään valtavana edistysaskeleena esimerkiksi leikkauksen saralla.

“Eisenstein on suurin elokuvantekijä”, Greenaway pamauttaa.

“Hän turhautui nopeasti elokuvan rajoitteisiin. Eisenstein hoksasi, että kamera voi ainoastaan tallentaa asiat, joita sen eteen laitetaan. Elokuva oli siis vain toistoa. Siksi Eisenstein itse piti Walt Disneyä ainoana todellisena elokuvataiteilijana. Animaatio alkaa tyhjästä, se on todellinen luomisprosessi. Eisensteinin mielestä Disney oli lähimpänä totuutta.”

Eisenstein in Guanajuaton on kerrottu käsittelevän venäläisohjaajan yksityiselämää ja kokemuksia muutaman päivän ajalta. Se tiedetään, että ohjaajan suuri rakkaustarina tapahtui todelllisuudessakin nimenomaan Meksikon-matkalla.

“Eisenstein menetti poikuutensa Mexico Cityssä 34-vuotiaana. Aika myöhäistä, eikö? Mutta meidän ajattelumme on rajallista. Monet nerot, kuten Isaac Newton, Händel ja kai Beethovenkin kuolivat neitsyinä.”

Greenaway paljastaa, että elokuva käsittelee rakastumisen kokemusta.

“Venäläisten pitää tietää, että paitsi heidän suurin säveltäjänsä Tšaikovski, myös heidän suurin elokuvaohjaajansa Eisenstein oli homo.”

 

Greenawayn viimeisin julkaistu teos on lyhytelokuva, episodi kolmiulotteiseen 3X3D –kokonaisuuteen, jonka toiset ohjaajat ovat Jean-Luc Godard ja Edgar Pera.

Ohjaaja sanoo kokeilleensa kolmiulotteista kerrontaa ihan vain mielenkiinnosta, kun portugalilainen Guimaraesin kaupunki rahoitti hankkeen osana Euroopan kulttuuripääkaupunkivuottaan.

“Elokuvateollisuudelle 3D on kyyninen keino saada ihmisiä leffateattereihin, kun muu ei toimi. Temppuilulla koetetaan houkutella ihmisiä pois sosiaalisesta mediasta. Lapset  toki tykkäävät siitä kovasti. 9-vuotias tyttäreni ei suostu katsomaan muita kuin kolmiulotteisia elokuvia.”

Greenaway nauraa.

James Cameron on voittanut. Hänellä oli mahdollisuus nousta yhdeksi elokuvahistorian suurista sensaatiokauppiaista, ja hän taisi onnistua.”

Lyhytelokuvakokeilu ei vakuuttanut tekijäänsä: Greenaway ei usko, että 3D veisi elokuvakerrontaa eteenpäin.

“Tuskinpa. Ehkä joku saa pitää työpaikkansa, koska 3D-leffat menestyvät, ja joku toinen tienaa kymmenen miljoonaa enemmän kuin ennen.”

Miksi ihmeessä Greenaway sitten tekee vielä elokuvia? Koska jonkun pitää kouluttaa ihmisiä uuteen aikaan.

“Olemme tottumuksen orjia. Haluan vapauttaa elokuvan tarinoista. Ne ovat keinotekoisia. Ei niitä tarvita”, ohjaaja toteaa.

“Suuri sankarini John Cage sanoi, että jos lisäät 20 prosenttia luovuutta mihin tahansa taiteenmuotoon, menetät 80 prosenttia yleisöstäsi. Ehkä se on totta!”

Greenaway on sarkastinen. Juuri niin hänelle on käynyt.

Hänen elokuvistaan Baby of Macon (1994) on viimeisin, joka ylitti Suomessa elokuvateatterien kynnyksen. Ohjaaja on työskennellyt jatkuvasti, mutta yhä kokeellisemmin. Hänen pidemmät elokuvansa ovat käsitelleet kuvataidetta. Greenaway on myös tehnyt installaatioita ja videotaidetta.

Budjetit ovat hyvin pieniä. Elokuvat syntyvät julkisella rahoituksella, esimerkiksi televisiokanavien tilauksesta.

“Uusi asia on järkytys. Ihminen haluaa jotain tuttua. En ihmettele, että jotkut sanovat minun kadonneen elokuva-alalta.”

Niinsanottua juonielokuvaa Greenaway ei ole tehnyt 1990-luvun alun jälkeen. Hän haluaisi elokuvien vaikuttavan koko kehoon.

“Silmät ovat vanhaksi jäänyt elin. Ne ovat hitaat. Silmät luulevat, että 24 yksittäistä kuvaa sekunnissa muodostaisivat liikkuvan totuuden! Ajatelkaa sitä näin: elokuvaa on olemassa vain, koska silmämme ovat niin kehittymättömät.”

Greenaway kertoo viettäneensä paljon aikaa YouTubessa. Siellä amatöörit kokeilevat erilaisia tapoja käyttää kuvaa. Kun sääntöjä ei ole, joskus tulokset ovat kiehtovia.

“Yksi tuhannesta tai ehkä yksi sadastatuhannesta videosta on kiinnostava. Mutta sama suhdeluku on kirjoissakin. Eikä kirjallisuudessa ole keksitty uutta enää aikoihin.”

Kuvan valta kasvaa jatkuvasti, ja se pitäisi ymmärtää. Kuvaa pitäisi kunnioittaa ja käsitellä kriittisesti.

“Mutta koulussa opettaja sanoo kymmenvuotiaille, että heitetään väriliidut pois, olette nyt tarpeeksi vanhoja olennaiseen eli lukemiseen. Seuraavat 80 vuotta ihminen kuvittelee, että tekstissä on kaikki olennainen.”

Digitaalinen vallankumous palauttaa kuvalle arvoa.

“Ei se ole hyvä tai paha asia, se on välttämättömyys. Toivon, että se muuttaa maailman ja kaataa tekstin mestarit. Tilalle tulevat kuvan mestarit. Koulutusjärjestelmä muuttuu, ja koko ajattelu muuttuu.”

 

Greenawayn piti saapua Sodankylän elokuvajuhlille tämän viikon lopulla, mutta nyt vierailu on vaakalaudalla. Vierailun piti liittyä Eisenstein in Guanajuaton viimeisiin studiokuvauksiin Helsingissä. Ne ovat siirtymässä.

Syy ei siis ollut nyt se, että yleisellä tasolla ohjaaja pitää elokuvafestivaaleja turhina.

“Ajanhukkaa. Kaikki elokuvafestivaalit ovat silkkaa ajanhukkaa.”

Greenaway näyttää tomeralta sen todetessaan.

“Elokuvateatterienkin merkitys on mitätön. 95 prosenttia elokuvista katsotaan kotona. Kuka hullu menee pimeään huoneeseen istumaan, ja haluaa katsoa kaksi tuntia yhteen suuntaan?”

Ohjaaja nauraa taas.

Kirjoittaja tapasi Peter Greenawayn Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2013.

 

Juttu julkaistu 11.6.2014 klo 12.30, juttua korjattu klo 14.29: Greenawayn sitaattiin lisätty venäläisten suurimman säveltäjän nimi, Tšaikovski.