Arvio: Pääkallopaikalla
Talvivaaran miehet -dokumentti paljastaa kaaoksen.
Millaista on olla töissä kaivoksilla, jossa isoja asioita tehdään täysin pieleen? Markku Heikkisen dokumentti on kuvattu Talvivaaran alueella ja lähiseuduilla Kajaanissa vuosina 2012–2014. Pääosassa on kaivos.
Talvivaaran miehet on cinéma vérité -elokuvaa, jossa ei kuulla varsinaista kertojaa, eikä ketään haastatella erikseen. Kamera on heidän mukanaan eri tyyppisissä tilanteissa. Keskustelutilaisuuksissa, joissa paikalliset asukkaat ja kansalaisaktivistit ottavat sanallisesti yhteen Talvivaaran edustajien kanssa, tuntuu kamera asettuvan firman edustajia vastaan. Ehkä vaikutelma syntyy kuitenkin katsojan päässä. Tarkkaan katsottuna Heikkinen on melko objektiivinen.
Tyylivalinta sopii aiheeseen. Heikkinen on itse todennut, että hän ei tiedä Talvivaarasta paljoa. Kukaan henkilöistäkään ei tunnu olevan kärryillä siinä, mitä milloinkin on tekeillä. Elokuva ei ole raportti bisneksestä tai fyysisestä työstä, vaan varovaisesti estetisoitu tilinpäätös sekaannuksen ilmapiiristä.
Rajuinta puhetta kuullaan Helsingissä, kun talvivaaralaisia on keskustelemassa ammattiliitolla: Pekka Perää kutsutaan epäluotettavaksi. Varsinaisissa kuvissa Talvivaaran pääomistajan Perän hahmo vain vilahtaa. Ei haittaa, että hän ei pääse itse ääneen. Tämä elokuva havainnoi mitä tapahtui, ei sitä, miksi näin pääsi käymään. Väkevintä antia ovat hiljaiset kuvat, joissa kaivoksen mittasuhteet paljastuvat: kaaos on valtava.
