Venäläinen viikkolehti: Talvisota oli Stalinin päävirhe
Lehden mukaan konflikti syttyi, kun Suomi siirsi aseita ja sotilaita Ahvenanmaalle.
”Tiedättekö, mikä oli Stalinin päävirhe koko hänen hallituskaudellaan?”
Näin kysyy venäläisen viikkolehti Vlastin historialiite ja tarkoittaa Suomea vastaan käytyä talvisotaa. Tosin suomalaistermin sijasta puhutaan konfliktista. Sitä koskevan 24-sivuisen paketin toimittanut Jevgeni Žirnov perustelee tuomion sillä, että Stalin näytti selkeästi ja havainnollisesti koko maailmalle johtamansa suurvallan heikkouden.
Žirnovin mukaan näytti siltä, että Stalin valitsi oikein ajankohdan, vuoden 1939, ratkaistakseen aluevaatimukset sotilaallisin keinoin.
Elokuussa 1939 solmitun Molotov-Ribbentropin-sopimuksen jälkeen ei pidetty todennäköisenä Saksan sekaantumista jo pitkään kehittyneeseen konfliktiin. Lisäksi Suomen naapurit pelkäsivät joutumista mukaan maailmansotaan niin, etteivät halunneet tukea Suomea.
Neuvostoliitolla oli myös käytössä valmiiksi liikekannalle pannut joukot. Stalin ei kuitenkaan kirjoittajan mielestä osannut arvioida, että reservistä kutsutut maalaismiehet eivät osanneet eivätkä halunneet taistella.
Stalin ei liioin osannut arvioida, että kaikki Neuvostoliiton vastustajat lupaavat Suomelle apua ja suostuttelevat sen hallitusta olemaan antautumatta. Stalin ei liioin ottanut huomioon sitä, että Suomen kansalaiset – mukaan lukien venäläiset – tulevat tekemään ankaraa vastarintaa neuvostojoukoille.
Päävirhe oli kuitenkin siinä, että epäjärjestys omissa joukoissa ylitti kaikki rajat. Niinpä helpoksi ajateltu valloitusretki muuttui raskaiksi ja verisiksi taisteluiksi, mikä aiheutti maalle tuohon aikaan jättimäisen suuret 3,5 miljardin ruplan vahingot ja vaati valtavan määrän ihmishenkiä. Se ei kuitenkaan ollut Žirnovin mukaan 105-päiväisen sodan surullisin tulos.
Talvisota-pakettia mainostetaan Vlastin 41/2014 etusivulla kolmella otsikolla: Millä Stalinin virheellä oli kaikkein kauheimmat seuraukset, mitä saaria Neuvostoliitto välttämättä tarvitsi ja miten Neuvostoliitto erotettiin Kansainliiitosta.
Vlastin katsauksen lähtökohtana on esitellä Neuvostoliiton näkökulmat. Suomen menetyksiä ei kuvata eikä suomalaisia lähteitä käytetä. Sodan lähtökohtana nähdään Saksan sotilasvoiman kasvu Itämerellä.
Neuvostoliiton aluevaatimukset Suomea kohtaan vahvistuivat sen jälkeen, kun Suomen ja Ruotsin hallitukset päättivät yhteisesti sijoittaa suomalaisia joukkoja ja tykistöä strategisesti tärkeille mutta kansainvälisin sopimuksin demilitarisoiduille Ahvenanmaan saarille.
Lehti selvittää Ahvenanmaan saarien historian ja niiden demilitarisoinnin vahvistamisen Kansainliiton sopimuksella 1921. Neuvostoliittoa ei kutsuttu mukaan sopimukseen, mutta sen johto seurasi, ettei saarten asemaa muutettaisi.
Lehti lainaa Neuvostoliiton Ruotsin suurlähettilään Aleksandra Kollontain kirjeitä, joissa hän selvittää tapahtumia. Vlastin mukaan ahvenanmaalaiset vastustivat saarten varustamista, eikä Kansainliitossa voitu muuttaa saarten asemaa koskevaa sopimusta.
Suomi kuitenkin jatkoi suunnitelmansa toteuttamista, ja tammikuussa 1939 Moskovassa katsottiin, että se oli vain osa Neuvostoliittoa vastaan suunnattua suunnitelmaa.
Vlast lainaa valtiojohdolle tarkoitettua uutistoimisto Tassin katsausta numero 10, jossa lähteenä on göteborgilainen lehti. Sen mukaan Saksa on ostanut alueita Suomenlahden rannalta ja hankkinut muu muassa saaren Kotkan läheltä. Ruotsalaislehden mukaan Suomi on sillanpääasema hyökkäykseen Leningradia vastaan. Kuten tunnettua Saksa on rakentanut vuodesta 1938 lähtien pieniä sukellusveneitä. Ne on rakennettu epäilemättä erityisesti Suomenlahtea varten.
Vlastin mukaan ulkomaisissa lehdissä oli paljon erilaista eikä aina luotettavaa aineistoa, mutta kyseessä olevan katsauksen Stalin luki kynä kädessään ja säilytti arkistoissaan. Toimittaja toteaa, että voidaan olettaa, ettei moinen perspektiivi häntä ilahduttanut. Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto sitten ehdotti Suomelle neljän saaren vuokraamista 30 vuodeksi.
Lehti korostaa lainauksissaan, miten saaret olisivat välttämättömiä Neuvostoliitolle vain Leningradiin johtavien reittien valvontaan. Saaria ja niistä Suomelle luvattuja korvausalueita koskeneiden neuvottelujen aikana maailmantilanne muuttui.
Vlast toteaa, että Molotov-Ribbentrop-sopimuksen jälkeen Suomen hallitukselle jätetty muistio muistutti enemmänkin uhkavaatimusta.
Varsinaisten sotatapahtumien selostuksessa viitataan neuvostojoukkoja johtaneiden lausuntoihin, joiden mukaan neuvostojoukoilla ei ollut ylivoimaa.
Žirnovin kirjoittaman ingressin mukaan hyökkäyksen nopea pysähtyminen ei johtunut niinkään Suomen armeijan ankarasta ja taitavasta vastarinnasta vaan enemmänkin neuvostojoukkojen ja niiden johtajien täydestä tai lähes täydestä valmistautumattomuudesta sotaan.
Sotakuvauksessa lehti nojaa huhtikuussa 1940 pidetyn sotatapahtumia selvittäneen neuvonpidon aineistoon. Lisäksi käytetään Tassin raportteja, joiden keskeinen viesti näyttää olleen, että suomalaisten sotatahtoa pidettiin yllä Ranskasta ja Englannista lupaamalla tukea, josta suurin osa jäi pelkiksi puheiksi.
Neuvostoliiton tappioista Žirnov toteaa, että kaikesta päätellen niiden todellista määrää ei pystytä koskaan selvittämään. Syynä on se, ettei pääesikunnassa tiedetty armeijan miehistön kokonaismäärää. Lisäksi mainitaan, ettei sodan raskaimpina taistelupäivinä laskettu kaatuneiden ja haavoittuneiden määriä.
Viimeisen artikkelin otsikko kertoo tappioiden suuresta vahingollisuudesta Venäjälle. Tekstin mukaan Saksassa seurattiin sotatapahtumia tarkkaan ja on myös todisteita siitä, että puna-armeijan epäonnistumiset vaikuttivat Hitlerin päätökseen hyökätä Neuvostoliittoon. Lähteinä arvioissa käytetään Goebbelsin päiväkirjamerkintöjä sekä Saksan Moskovan lähetystössä vuosina 1923–41 työskennelleen diplomaatin muistelmia.
Sotapaketin kuvituksena on kaksi kuvaa Neuvostoliiton ja Otto Wille Kuusisen johtaman nukkehallituksen välisen sopimuksen allekirjoittamisesta.
Kuvateksti toteaa, että valokuvaajat tekivät kaikkensa sen eteen, että Neuvostoliiton ja puna-armeijan valtaamille alueille perustetun Suomen demokraattisen tasavallan hallituksen välisen sopimuksen allekirjoitus näyttäisi viralliselta ja juhlalliselta. Otto Wille Kuusisesta todetaan, että hän oli jo pitkään Moskovassa asunut Kominternin toimeenpaneva sihteeri.
Mutta kuten todistavat arkistosta löytyneet kuvat, marsalkka Vorošilov (kuvassa toinen vasemmalta) ja hänen kollegansa ymmärtävät erinomaisesti tilanteen koomisuuden, todetaan Vlastin kuvatekstissä. Vorošilovin vieressä on vasemmalla Andrei Zdanov, joka myöhemmin johti Suomessa valvontakomissiota. Kuusinen on Stalinin oikealla puolella. Sopimusta allekirjoittamassa ulkoministeri Molotov.
Vlastin sivulla on erikseen muusta tekstistä isommilla kirjaimilla erottu lainaus, jonka mukaan Neuvostoliitto ei ollut sodassa Suomen kanssa vaan pelkästään antoi apua kansanhallitukselle.
Vlast tarkoittaa valtaa, ja sitä julkaisee talouslehti Kommersant. Sitä pidetään yhä hyvänä lehtenä, vaikkakin sen oppositiohenkisyys loppui jo 2006. Silloin se päätyi Venäjän rikkaimmaksi mieheksi noteeratun Alisher Ušmanovin haltuun. Viime keväänä julkaistun Forbesin arvion mukaan Ušmanovin omaisuuden arvo oli 18,6 miljardia dollaria.