Tältä tuntuu olla köyhä

SK:n arkistoista: Työttömäksi jäänyt kertoo elämästään. Selkäranka-seminaarissa Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh povasi samaa kohtaloa yhä useammalle.

köyhät
Teksti
A. Toivola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mistä tietää, että on köyhä? Siitä, että kun eläintarhassa katselee lasten kanssa hylkeitä, huomaa pohtivansa, kuinka paljon hyvää ja tuoretta lihaa tuossa makaakaan.

Kuuntelin radiosta keskustelua Suomen taloudesta. Kaksi korkeakoulun korkeasti oppinutta taloustieteilijää keskusteli. En saanut herroista selville muuta kuin sen, että toinen oli Aalto-yliopistosta ja toinen Helsingin yliopistosta. Taisi olla Aalto-yliopiston oppinut, joka totesi, että nykyajan lapsiperheiden köyhyys on sitä, että lapsi ei saa haluamaansa muotikännykkää. Miten voi viisas mies olla niin tietämätön todellisuudesta?

Noita todellisuudesta vieraantuneita talousoppineita poliitikkomme kuulevat asiantuntijoina ministeriöissä ja eduskunnan valiokunnissa. Köyhyyttä pohditaan, mutta siitä puhuvat ne, jotka eivät koskaan ole kokeneet mitään sellaista. Keskustelua käyvät ja päätöksiä tekevät ihmiset, joille köyhät ovat vain lukuja.

Köyhyys rajataan usein muiden ongelmaksi. “Muut” ovat syrjäytyneitä, sairaita ja alkoholisteja, joihin kukaan tavallinen ihminen ei voi samaistua. Heidän köyhyytensä ei ole sen hyväksyttävämpää, mutta siitä on helpompi puhua, sillä “muiden” köyhyys ei koskaan todella kosketa “meitä”.

Jos köyhät eivät ole sairaita tai muuten surkeita, he ovat eläneet vastuuttomasti yli varojensa, ostelleet kalliita vaatteita ja käyneet lomamatkoilla, vaikkei moiseen olisi ollut varaa. He ovat olleet vastuuttomia tai vain tyhmiä. Moni uskoo, että köyhyys on tavalla tai toisella itse aiheutettua. Julkinen keskustelu on kovaa ja syyllistävää. Puhutaan tuhlaamisesta, ajattelemattomuudesta, holtittomasta ylivelkaantumisesta, jopa leppoistelusta.