Ekonomistit: Suomen valtionvelka saatava laskuun 2015–2017
Velan taittaminen kerralla jäähdyttäisi liikaa taloutta.
Ekonomistien valtavirran edustajat ovat yhtä mieltä siitä, että päätöksillä valtionvelan taittamisesta on kiire.
Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holm sanoo, että valtiontalouden kehysneuvotteluissa maaliskuussa 2014 täytyy lisäksi täsmentää ja konkretisoida hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, joka laadittiin loppusyksynä 2013.
Rakennepolitiikka pyrkii julkisen talouden ja koko kansantalouden pitkäaikaisten luutumien korjaamiseen. Sen tavoitteena on poistaa miljardien eurojen kestävyysvaje eli julkisen talouden tulojen pitkän aikavälin alijäämä.
Holmin mukaan hallitus voi toisaalta hiukan tinkiä tavoitteestaan saada valtionvelan bkt-suhde laskuun jo vuonna 2015.
”Kolmen miljardin tasapainotustarve, jonka valtiovarainministeriö on laskenut, söisi kasvua liikaa, jos se tehtäisiin yhdellä kertaa”, Holm sanoo.
Holmin mielestä sopiva summa ensi vuoden budjetissa olisi suunnilleen 1,5 miljardia euroa. Se merkitsisi sitä, että velka alkaisi taittua vuosina 2016–2017. Se, mihin taitekohta tarkkaan ottaen ajoittuisi, riippuisi kansantalouden kasvuvauhdista.
Holm toivoo kehysriiheltä myös ”kasvupakettia” eli talouskasvua vauhdittavia toimenpiteitä.
Nykytilanteessa verojen korotukset ovat Holmin mukaan haitallisempi valtiontalouden tasapainotuskeino kuin menojen supistukset.
”1,5 miljardin euron leikkauksia ei tosin saa helposti aikaan. Sitä paitsi hallituksen pitää löytää todellisia säästökohteita eikä vierittää lisätaakkaa kunnille.”
Suomi on sitoutunut euroalueen jäsenenä pitämään kiinni siitä, että julkisen talouden velan maksimi on 60 prosenttia bkt:sta.
”60 prosentin rajaa on hyvä kunnioittaa. Ei ole vaarallista, jos sen yläpuolella käydään parina vuotena, mutta tulevaisuudessa pitää olla uutta elvytysvaraa seuraavia taantumia varten”, Holm sanoo.
1990-luvulla Suomi sukelsi syvään lamaan. Seuraavalla vuosikymmenellä koettiin ensin minitaantuma vuosina 2002–2003 ja sitten finanssikriisi, joka 2010-luvulla muuntui eurokriisiksi.
”Taantumavaiheita tulee todennäköisesti myöhemminkin”, Holm arvioi.
Hän muistuttaa, että julkisen velan bkt-suhde oli ennen eurokriisiä alle 50 prosenttia. Seuraavilla nousukausilla pitäisi velkaantuminen saada taas kuriin, jotta voitaisiin varautua väestön ikääntymiseen ja tuleviin huonompiin suhdanteisiin.
Holm sanoo, että Suomi on ottanut jo monta vuotta velkaa seitsemän miljardin vuosivauhtia ”rakentaakseen siltaa” yli taantuman.
”Mielestäni sillan rakentaminen velalla ei voi kestää määrättömän kauan. Pitää olla liikkumavaraa, kun tulee seuraava sillanrakennusprojekti”, hän sanoo.
Suomen Yrittäjien ekonomisti Petri Malinen yhtyy ajatukseen, jonka mukaan hallitusohjelman velkatavoitteesta ei pidä luopua, vaan valtionvelan bkt-suhde pitää saada selvään laskuun.
Malisen mukaan liian rajut toimenpiteet uhkaavat kuitenkin talouskasvua, jota taas tarvitaan itse velkasuhteen alentamiseksi. Ellei bkt nimittäin kasva, valtionvelan ja muun julkisen velan bkt-suhdetta on hankala alentaa.
Siksi aikataulua on järkevää muuttaa. Vuosilukuun Malinen ei ota kantaa.
”Vuosilukuun hirttäytyminen voi tuhota tavoitteen saavuttamisen, kuten nyt on tapahtunut.”
Malisen mukaan ratkaisevaa on se, miten kansainvälinen talous ja Suomen talous kehittyy.
Hänen mielestään on olennaista, että hallitus konkretisoi myös jo tehdyt rakennepoliittiset avaukset, jotka tähtäävät julkisen talouden palauttamiseen kestävälle uralle.
”Sekin on Suomen uskottavuuden kannalta äärimmäisen tärkeää.”
Työmarkkinoiden joustot, työllistämisen kynnyksen alentaminen, eläkepolitiikka, Malinen listaa tarpeellisia rakennetoimia.
”Uskottavuuden kannalta ei ole myönteistä, että hallitus on ulkoistanut eläkepolitiikan työmarkkinajärjestöille.”
Malinen muistuttaa, että väestön ikääntymishaasteet lisäävät jatkuvasti julkisen sektorin rahoituspaineita. Siksi on varauduttava koko julkisen velan vähentämiseen heti, kun kasvu sallii sen.
Hallitus on sitoutunut siihen, että budjetin tasapainottamisessa noudatetaan periaatetta 50-50: veronkorotusten ja menojen supistusten osuudet ovat yhtä suuret.
Malinen korostaa, että periaatteen noudattaminen käytännössä merkitsee sitä, että toimenpiteet painottuvat menojen leikkaamiseen, koska kuntien valtionosuuksien leikkaukset johtavat kunnallisverojen korotuksiin ja kuntien velanoton kasvuun.
Toisaalta merkittäviä menonleikkauksia on vaikea osoittaa.
”Joidenkin sosiaalietuuksien – esimerkiksi lapsilisien – tarveharkintaa voisi lisätä.”
Malisen mielestä voitaisiin harkita myös luopumista joidenkin sosiaalietuuksien indeksikorotuksista.
”Työnteon kannustimet rapautuvat, kun sosiaaliturvan saajan ostovoima kasvaa, mutta palkansaajan ostovoima ei.”
Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Jussi Mustonen sanoo, että peruskysymys on nyt sama kuin jo hallitusohjelman tekovaiheessa keväällä 2011.
”Ero entiseen verrattuna on se, että ylioptimismista on palattu todellisuuteen.”
Hänen mukaansa on olennaista vakiinnuttaa velkasuhde ja julkisen sektorin koko, ennen kuin korkovirta paisuu liikaa ja ulkomaiset rahoittajat alkavat pitää Suomen luottoriskiä ongelmallisena.
Suomen uskottavuus on yhtä kuin reittarien ja kansainvälisten rahoittajien mielipide meidän luottokelpoisuudestamme.
Tähän asti arvosana on ollut ”AAA” eli erinomainen. Suomen valtionlaina on ollut yksi rahoitusmarkkinoiden harvoista turvasatamista.
”Sitten kun bondimarkkinoiden tilanne normalisoituu, tämä etu häipyy.”
Budjettisopeutuksen – siis säästöjen ja veronkorotusten – ongelma on se, että jos VM:n laskema kolmen miljardin paukku jysäytetään kerralla jo ensi vuoden budjetissa, se tappaa hauraan kasvun alkuunsa.
Mustosen mielestä Suomella on velkasuhteen taittamiseksi pelivaraa vielä vuosi tai kaksi lisää. Aikalisän ottaminen on hänen mielestään järkevämpi linja kuin täyttää oikeaoppisesti hallitusohjelman kirjain.
Hän arvioi, että veronkiristysten tie on kuljettu loppuun.
”Sopeutukseen pitää lähteä uusin välinein. Helpoin tie on aientaa konkreettisia rakenneuudistuksia.”
Mustonen pitää selvänä, että mikäli työuria olisi jo pidennetty ja julkisten palveluiden tuottavuutta pyritty määrätietoisesti nostamaan, ei suurta budjettisopeutusta tarvittaisi.
”Jos olisi pienin askelin tehty rakennepoliittisia uudistuksia, oltaisiin paremmassa tilanteessa, sillä kestävyysvajeen hoitamisen ja velan vakauttamisen isot vivut ovat rakenneuudistusten puolella.”