Suomi siirtyy tiedemaailman takariviin – Akatemiaprofessori Ilkka Hanskin tiukka viesti hallitukselle

ESSEE: Lahjakkaimpien nuorten tutkijoiden on vaikea innostua tavoitteista, joita poliitikot asettavat tieteelle.

Ilkka Hanski
Teksti
Ilkka Hanski
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Merkittäviä tieteellisiä läpimurtoja ei voi suunnitella etukäteen eikä perustutkimuksen ratkaisevaa merkitystä oikeasti ymmärretä, kirjoittaa akatemiaprofessori Ilkka Hanski Kanava-lehdessä 2/2016. Hän vaatii luottamuksen ja arvonannon palauttamista tutkijoiden ja päättäjien suhteisiin.

Suomen Kuvalehti julkaisee Hanskin kirjoituksen kokonaan.

 

Minulta kysyttiin syksyn 2015 aikana, useampaankin kertaan, mitä arvonimen tai tieteellisen palkinnon saaminen merkitsee tutkijalle. Huomionosoitus ilahduttaa, mutta tunne on ohimenevä, tutkijat eivät kilpaile palkinnoista samalla tavalla kuin urheilijat. Monelle tutkijalle, niin myös minulle, tutkimustyön tekeminen itsessään on palkinto.

Oma kasvuni tutkijaksi alkoi opiskeluvuosina – tai oikeastaan jo aiemmin, koulupoikana – jolloin olin intohimoinen luonnonharrastaja. Vanhempani antoivat esikoiselleen vapauden harrastaa kesät läpeensä ylioppilaaksituloon asti, mistä olen vieläkin kiitollinen. Keräsin perhosia, mutta tein myös pieniä tutkimuksia. Esimerkiksi kesällä 1971 selvitin mihin aikaan vuorokaudesta ”yöperhoset” oikeasti lentävät, ja hämmästelin miten suuria eroja lajien välillä saattoikaan olla. Ensimmäisen artikkelini kirjoitin samana vuonna sinappiperhosen kesällä 1970 Suomeen ulottuneesta suurvaelluksesta.