Professorit kritisoivat poliisin vallan lisäämistä sakkoasioissa: ”Mahdottomia aikomuksia”

Hallitusohjelman kirjaus ristiriidassa perustuslain kanssa, sanovat rikosoikeuden professorit.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hallitus kaavailee poliisin sakotusoikeuden laajentamista rikoksiin, joiden maksimirangaistus olisi kaksi vuotta vankeutta. Oikeusoppineet kritisoivat linjausta, koska se on heti kättelyssä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen muistuttaa, että perustuslain mukaan tuomiovalta kuuluu riippumattomille tuomioistuimille. Käytännössä hallitusohjelma ehdottaa tuomiovallan siirtämistä ja lisäämistä poliisille ja syyttäjälle.

”Kun nykyinen perustuslaki säädettiin, niin silloin otettiin periaatteellinen linja, ettei enää säädettäisi poikkeuslakeja. Muut lait on säädettävä sellaisessa muodossa, etteivät ne ole ristiriidassa perustuslain kanssa”, Viljanen sanoo.

Toistaiseksi poliisi kirjoittaa siis sakon, jos teon maksimirangaistus on kuusi kuukautta vankeutta: sakkoja kirjoitetaan pääasiassa liikennerikkomuksista ja esimerkiksi näpistyksistä.

Lakimuutoksella halutaan keventää oikeuslaitosten juttusumaa. Hallitusohjelmassa arvioidaan, että poliisin sakko-oikeuden laajentaminen vähentäisi 30 000 juttua vuodessa. Nyt juttutapauksia on noin 60 000 vuodessa.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta pitää hallitusohjelman kirjausta perustuslakiongelmien lisäksi pulmallisena siksi, että menettely voi alkaa ohjata rangaistustasoa.

Poliisi kirjoittaa rangaistusmääräyksen, jonka syyttäjä vahvistaa. Syytetty voi viedä tapauksensa tuomioistuimeen, jos haluaa.

”Rikoksesta epäilty voi suostua poliisin sakottamaksi, koska epäilty ei uskalla ottaa riskiä, että oikeus tuomitsisi vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Syytetty siis tunnustaisi teon siksi, että pitää poliisin antamaa sakkoa vähimmän haitan tienä”, Tolvanen sanoo.

 

Kahden vuoden maksimirangaistuksen piiriin kuuluu liuta rikoksia, joiden tuomitseminen pelkällä sakolla on professorien mielestä vähintäänkin kyseenalaista.

Rikoslistaan kuuluvat esimerkiksi huumausainerikokset, petos, kavallus, varkaus, kotirauhan rikkominen, veropetos, velallisen epärehellisyys, törkeä rattijuopumus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja kuolemantuottamus.

”Lista osoittaa, miten mahdottomasta aikeesta on kyse. Tavalliset rattijuopumukset ehkä voisi siirtääkin syyttäjän ratkaistaviksi”, Tolvanen sanoo.

Viljanen puolestaan arvelee, että poliisin sakotuslistalta pitää karsia pois iso joukko rikoksia, vaikka niiden maksimirangaistus olisikin kaksi vuotta. Lähtökohtaisesti Viljanen ei kannata lainkaan sitä, että poliisin toimivaltaa laajennetaan.

Tolvanen pohtii, että rangaistusmaksimia voisi ehkä nostaa yhteen vuoteen ja kuuteen kuukauteen, jos sakotusoikeuden laajentamiseen katsotaan olevan painava yhteiskunnallinen tarve.

 

Oikeuslaitos ja poliisi ovat kannattaneet pääpiirteissään sakotusoikeuden muuttamista, jotta rahaa ja aikaa säästyisi. Poliisin työmäärä kuitenkin eittämättä lisääntyisi ja määrärahoja pitäisi lisätä.

Tolvasen mukaan mallia voitaisiin ottaa myös esimerkiksi Ruotsista, jossa syyttäjä voi ratkaista rikosjuttuja suomalaista syyttäjää laajemmin. Tolvasen mukaan menettelyyn menee suuri osa jutuista, jotka Suomessa käsitellään kirjallisessa menettelyssä.

”Suomessa voitaisiin varovaisesti edetä samaan suuntaan, liikennerikoksissa ainakin. Syyttäjäyhdistys esitti Ruotsin mallia noin 15 vuotta sitten, mutta silloin oikeusministeriö torjui aloitteen”, Tolvanen sanoo.

Hallitusohjelman suunnitelman mukaan sakotuskäytännön uudistaminen tulisi voimaan vuoden 2018 aikana. Sillä saavutettaisiin hallituksen arvion mukaan 20 miljoonan euron säästöt. Optimistisesti arvioidaan, että seuraavina vuosina säästö kaksinkertaistuisi.