Perussuomalaiset: Valtaa tuli, kannatus meni
Hallitustyö kiehtoo yhä puoluetta, vaikka kannatus on puoliintunut eikä ääni aina kuulu.
Perussuomalaisten kuherruskuukausi hallituksessa kesti viime vuoden toukokuusta lokakuuhun. Tuossa ajassa puheenjohtaja Timo Soinin johtaman puolueen kannatus kutistui lähes puoleen.
Viime eduskuntavaaleissa, joita ravimies Soini kutsuu politiikan hillotolpaksi, puolue sai 17,7 prosenttia äänistä. Vaalimatematiikka oli perussuomalaisten puolella. Puolue sai yhden edustajapaikan enemmän kuin kokoomus, jonka ääniosuus oli 18,2 prosenttia.
Neljä kuukautta myöhemmin Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamassa mittauksessa perussuomalaisten kannatus oli enää 10,7 prosenttia. Hillotolppa oli nuoltu tarkasti.
Kansanedustaja Kaj Turusen mielestä vallan makeudesta kannattaa edelleen nauttia.
”Hallituksen politiikka näyttää hyvältä. Vertailukohtaa ei ole. Viime vaalikaudella olimme oppositiossa eikä sieltä pystynyt vaikuttamaan käytännössä mihinkään. Nyt, kun hallituksessa on kolme puoluetta, vaikutusmahdollisuudet ovat merkittävät”, Turunen sanoo.
Perussuomalaiset ovat pysyneet kiltisti hallitusrintamassa. Romahtaneet kannatuslukemat eivät ole vielä johtaneet keskusteluun siirtymisestä oppositioon.
Poliittisen vallan lisäksi hallituspuolueen kansanedustajalla on muitakin etuja: mustat autot, kutsupinot sisäpiireihin ja oppositiopoliitikkoja helpommat mahdollisuudet saada julkisuutta. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terho vakuuttaa, ettei puolueessa pohdita ääneen oppositioon siirtymistä.
”En ole kuullut, että kukaan olisi sellaista esittänyt. Se on selvä, emme ole tästä mihinkään lähdössä. Viime vaalikaudella meitä arvosteltiin siitä, että emme pysty koviin päätöksiin. Nyt meitä arvostellaan kovista päätöksistä”, Terho sanoo.
Terhon mielestä puolueen kannatuksen käänsivät laskuun hallituksen ongelmat ja kansainväliset kriisit. Ongelmat tulivat liian nopeasti. Hallitus joutui heti tekemään ikäviä päätöksiä.
”Kreikan kriisi ja turvapaikakka- ja maahanmuuttokriisi olivat sylissä ennen kuin yhtäkään lakiesitystä oli saatu putkeen”, Terho sanoo.
Kannatuksen romahduksen aikoihin perussuomalaisten tunnelmat olivat synkät. Hallituksen epävarmat otteet erityisesti työmarkkinapolitiikassa rapauttivat pääministeri Juha Sipilän (kesk) ministeristön uskottavuutta.
”Yhteiskuntasopimuksen pakkolakivaihe oli meille harmillinen. Etenkin siksi, että lait eivät edes toteutuneet. Siitä käytiin jyrkän kielteinen keskustelu, joka ei johtanut mihinkään. Paitsi ehkä siihen, että pari prosenttiyksikköä meidän vasemmalta laidalta saattoi siirtyä sosiaalidemokraatteihin tai vasemmistoliittoon”, Terho pohtii.
Turunenkin kummastelee hallituspuolueiden kannatuskehitystä. Keskusta on kärjessä, ja kokoomus kiilaa perussuomalaisia sivuun toisen päähallituspuolueen paikalta.
”Perussuomalaiset on toiminut hallituksen puskurina. En tiedä, onko se tiedottamisesta vai mistä johtuvaa, että pisteet menevät joillekin muille. Kaikki kielteiset jutut menevät meidän piikkiimme. Myös sellaiset, jotka eivät ole hallituksesta kiinni. Tarkoitan maahanmuuttoa.”
Perusuomalaisia on pilkattu poliittisesta muodonmuutoksesta. Populistisesta protestiliikkeestä tuli muutamassa kuukaudessa vanha puolue. Samankaltaisen irvailun kohteeksi joutui aikanaan vihreät, kun puolue pysyi hallituksessa, joka esitti ydinvoiman lisärakentamista. Terhon mielestä perussuomalaiset on samanlainen ryhmä kuin kymmenen tai viisi vuotta sitten.
”Näen meidät enemmänkin kansanliikkeenä kuin puolueena. Moni ajattelee, että meistä on tullut kesytettyjä salonkileijonia. Olemme edelleen omien tavoitteidemme edistäjiä. Jokainen vanha puolue on jonkin ryhmän edunvalvoja.”
Terho innostuu sote-uudistuksesta, joka hänen mielestään on esimerkki siitä, että perussuomalaisilla ei ole sellaista poliittista perimää, joka häiritsee päätöksentekoa.
”Toiset syyttävät meitä siitä, että meillä ei ole linjaa, vaikka etsimme hyvää ratkaisua.”
Turusen mielestä suuri puolue ei voi jatkuvasti vältellä hallitusvastuuta.
”Pakko oli mennä hallitukseen. Olisi ollut ihmeellinen tilanne, jos perussuomalaiset olisi toisen jytkyn jälkeen jääneet oppositioon. Vastuunkanto vähentää löysien puhumista. Oppositiossa voi puhua aika pehmoisia.”
Puolue perussuomalaisista on kuitenkin tullut. Sellainen puolue, joka myös jakaa valtaa ja valitsee kumppaninsa. Sävyerojakin löytyy.
Soini puhui ennen vaaleja myönteisesti hallitusyhteistyöstä sosiaalidemokraattien kanssa ja arvosteli kokoomusta. Terho ja Turunen eivät hyväksy väitettä, että perussuomalaiset on aatteellisesti väärässä hallituksessa.
”On tämä kuule aika hyvä hallituspohja”, Terho sanoo.
Terho ja Turunen sijoitetaan perussuomalaisten keskilinjan oikealle puolelle. Terho pitää itseään fennomaanina ja oikeistolaisena. Hän ei kuitenkaan innostu kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon toiveista, että hallitus yrittäisi vielä edistää työmarkkinoiden paikallista sopimista.
”Eihän se mikään yllätys ollut, kun puolueessa on tapahtunut vallanvaihto. Kilpailukykysopimuksessa nimet ovat paperissa. Se on valmis. Kaikki ovat saaneet sanoa sanottavansa.”
Turusella on hallitukselle toiveita, joita moni kokoomuspoliitikkokin voisi kannattaa. Hänen mallissaan, joka on ilmeisesti matkittu Virosta, valtion verotulot vähenisivät ilman muiden verojen korotuksia.
”Luodaan toimintaympäristö investoinneille otolliseksi. Yhteiskunnan rahalla ei työllisestä kuin väliaikaisesti. Niitä yrityksen voittovaroja ei verotettaisi, jotka käytetään investointeihin. Siirretään verotuksen painopistettä osinkoverotukseen, joka voisi olla yhteisöveron tapaan 26 prosentin luokkaa.”
Perussuomalaisten ongelmana on kokematon ministeriryhmä. Soini ja puolustusministeri Jussi Niinistö ovat tehtäviensä vuoksi paljon matkoilla. Maajohtajan vastuun jakavat eduskuntaryhmän puheenjohtaja Terho ja oikeus- ja työministeri Jari Lindström.
Puolueen kansanedustajan mukaan ”Soinin ja Niinistön kykyjä kukaan ei epäile, ja Lindström on yllättänyt myönteisesti”, mutta sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä on ”peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk) ohjauksessa”. Terho hymähtää kysymykselle, onko hän Soinin sijaisjohtaja.
”En sentään. Olen aktiivisesti mukana kokouksissa. He osaavat johtaa itse ministeriryhmää. Jos Soini on pois, puhetta johtaa Jussi Niinistö. En valita, etteikö oma roolini olisi riittävän iso. Ministereillä on oma kiireensä”, Terho pohdiskelee.
Terholla oli aluksi vaikeuksia eduskuntaryhmän kanssa. Häntä arvosteltiin yksinvaltaisesta ja sotilaallisesta käskyttämisestä. Ryhmään perustettiin useita työryhmiä suunnittelemaan politiikan sisältöä. Muutos vaiensi useimmat valittajat.
Puolueen taustavaikuttajan mukaan Terhon lisäksi puolueen toinen vahva henkilö on puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo. Hän on kokoomuksen Taru Tujusen ja keskustan Timo Laanisen jäätyä sivuun vaikutusvaltaisin puoluesihteeri.
Slunga-Poutsalon asemaa vahvistaa se, että perussuomalaisissa politiikan valmisteluun osallistuvat sekä puoluetoimisto että eduskuntaryhmä. Keskustassa, kokoomuksessa ja sosiaalidemokraateissa puoluetoimistot keskittyvät ensisijaisesti järjestö- ja vaalityöhön.
Perussuomalaisten toimiston ja eduskuntaryhmän suuri ongelma on työmies Matti Putkonen. Hän on kansanedustajien inhokki, joka heidän mielestään käyttää liikaa valtaa Soinin nimissä.
Vaalikauden mielenkiintoisimmat vuodet ja perussuomalaisten testi ovat vasta tulossa. Lähivuosina on vähintään kolmet vaalit: 2017 kuntavaalit, 2018 presidentinvaalit ja mahdollisesti maakuntavaalit sekä 2019 eduskuntavaalit.
Perussuomalaisten asemaa ei helpota se, että ensi vuonna kiristyy keskustan ja kokoomuksen valtakamppailu. Suurimmalla porvaripuolueella on yleensä pääsylippu vaalien jälkeen koottavaan hallitukseen.
Tuleva presidentinvaali on perussuomalaisten sisäinen yhtenäisyyskoe, koska puolueen pitää valita uusi ehdokas. Kelvollisia on useita. Terholla on päivitetty lista, josta puuttuu Soini.
”Kukaan ei ole ilmoittautunut. Mahdollisia ovat muut ministerit, eduskunnan puhemies Maria Lohela ja ryhmänjohtaja eli minä. En minäkään ole sulkenut ehdokkuutta pois.”
Puolueen presidenttiehdokas valitaan puoluekokouksessa 2017. Jos halukkaita presidenttiehdokkaita on useita, kokous voi joutua valinnan yhteydessä ottamaan kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen.
Vaikka Jussi Niinistö ja Terho ovat kavereita, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa heillä on erilaisia näkemyksiä.
”Olen enemmän Nato-myönteinen kuin -vastainen. Näen siinä enemmän hyötyjä kuin haittoja. Tässä yhteydessä on aina todettava, että puolueen ja hallituksen linjaa noudatetaan.”
Niinistö on korostanut pohjoismaista yhteystyötä, jonka on tulkittu vähentäneen Euroopan unionin vaikutusta Suomen linjaan.
”Pohjoismaisuutta on kehitetty eteenpäin. Onko se sitten muusta pois? EU:ssa on ensimmäisen kerran käytetty solidaarisuuslauseketta. Ehkä nyt on oltu aktiivisempia kuin ennen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on saanut suuremman merkityksen”, Terho pohdiskelee.
Yhdestä asiasta perussuomalaisissa ei puhuta. Puolueen vaikuttajan mukaan ”se on perussuomalaisten musta pörssi”. Tuossa pörssissä arvuutellaan Timo Soinin lähdön ajankohtaa ja hänen seuraajaansa.
”Se voi hyvinkin olla Riikka (Slunga-Poutsalo). Puhemies Lohela ei ole osoittanut mitään kiinnostusta. Muut ovat Terho, Niinistö, Lindström ja europarlamentaarikko Jussi Halla-aho”, puolueen taustavaikuttaja arvioi.
Soini voi jättää puolueen jo ensi kesänä. Toinen vaihtoehto on eduskuntavaalien jälkeen 2019.
Terho asettelee sanojaan samalla tavalla kuin legendaarinen keskustaministeri Eino Uusitalo, kun tämä puhui Urho Kekkosesta.
”Kukaan puolueen keskeinen hahmo ei lähde tätä spekuloimaan ennen Soinin omaa päätöstä. Kun Soini tekee päätöksensä, voi nousta uusia tähtiä.”