"Jäätävän näköne ja viel läskiki" - Nuorten nettikiusaaminen on julman kekseliästä

Kun kiusaaja ei näe uhrin reaktiota, sadismin määrä kasvaa, sanoo tutkija.

koulukiusaaminen
Teksti
Leena Sharma
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Oot vissi pikku horo akka”

Sosiaaliseen mediaan siirtynyt koulukiusaaminen on julmuudessaan vertaansa vailla. Uhreiksi voivat joutua esimerkiksi lihavat lapset, mutta kiusaamisen syyksi kelpaa lähes mikä tahansa ominaisuus, joka erottaa kiusatun muista. Kiusaajat puolestaan ovat omalla tavallaan sosiaalisesti erittäin älykkäitä: he havainnoivat valppaasti ympäristöään ja manipuloivat muita kiusaamiskampanjoidensa taakse.

Jyväskylän yliopistossa valmistuneessa Elina Karstun tutkimuksessa todetaan, että koska kiusaaminen tapahtuu virtuaalisesti, kiusaaja ei usein joudu näkemään uhrinsa reaktiota. Silloin empatia ja katumuskin jäävät puuttumaan.

“Verkon välitykseelä tapahtuvasta kommunikaatiosta puuttuu yksi viesnnän keskeinen elementti: uhrin tunnereaktion, kuten itkun tai surun näkeminen, joka muuten säätelisi vuorovaikutusta ja estäisi toista menemästä liian pitkälle”, Karstu kirjoittaa.

Vain taivas on rajana, kun nuoret keksivät keinoja piinata toisiaan netin ja kännykän avulla. Yksi ikävimmistä häirinnän muodoista on se, että uhrille lähetetään törkeitä tekstiviestejä ryhmässä. Viestejä saattaa tulla jopa satoja.

“ootteko enään ees kiian kans kavereita? hyvä vaan jos se on tajunnu millanen kusiainen oot”

Sosiaalinen media tarjoaa mitä parhaimmat välineet perinteiseen panetteluun ja maineen pilaamiseen. Koulukaverista voidaan levittää netissä suoria valheita, puolitotuuksia tai intiimiä tietoa, jota hän ei missään tapauksessa haluaisi julkiseksi. Uhreista tehdään myös kuvamanipulaatioita, jotka ovat usein seksuaalissävytteisiä.

Kiusatun pitämä kouluesitelmä voidaan salakuvata videolle ja jakaa myöhemmin kaikkien katsottavaksi YouTubessa – luonnollisesti ivallisten kommenttien säestäminä. Uhria varten voidaan myös perustaa aivan omat kiusaussivut. Niissä ruoditaan hänen ulkonäköään, painoaan, pukeutumistaan ja puhetyyliään.

“Sä oot iha vitu jäätävän näköne ja viel läskiki”

Kiusatun verkkoidentiteetti voidaan myös varastaa. Tämä tapahtuu niin, että kiusaaja saa selville uhrin salasanan, minkä jälkeen hän lähettää esimerkiksi uhrin Facebook-profiilista häijyjä viestejä tämän lähipiirille. Kiusaaja voi myös muuttaa uhrin käyttäjätunnuksia ja salasanaa niin, ettei kiusattu enää pääse kirjautumaan omaan profiiliinsa.

Äärimmäisissä tapauksissa kiusaaja voi aiheuttaa uhrille jopa todellisen fyysisen vaaran, jos hän esimerkiksi julistaa tämän nimissä kannattavansa pedofiliaa, raiskauksia tai eläinrääkkäystä. Kiusaja saattaa tässä yhteydessä julkaista kiusatun kotiosoiteen ja puhelinnumeron, jolloin raivostuneet ihmiset pääsevät häneen helpommin käsiksi.

Aina kiusattua ei solvata suoraan. Kiusaamista voi olla myös se, että hänet suljetaan tietyn keskusteluryhmän tai verkkoyhteisön ulkopuolelle, vaikka kaikki muut hänen viiteryhmästään siihen kuuluvat. Kiusatun nimi saatetaan poistaa kaverilistoilta tai hänen kommentteihinsa viestiketjussa ei reagoida millään tavalla.

“Askis pitäs olla joku naamaraja ettei iha kaikenlaisii päästetä tänne”

Kaikkein julmimman ja väkivaltaisimman muotonsa kiusaaminen saa silloin, kun kamerakännykällä kuvataan uhriin kohdistuvaa väkivaltaa, ja video jaetaan myöhemmin muiden nähtäväksi. Asiaa tutkineen Elina Karstun mukaan “kyseessä on eräänlainen internet-kiusaamisen tosi-tv-versio, jossa ryhmä kiusaajia liikkuu kamerakännyköin varustettuina valiten uhrinsa joko suunnitellusta tai sattumanvaraisesti”.

Tämä kiusaamismuoto on johtanut maailmalla useisiin kuolemantapauksiin: uhrit ovat joko menehtyneet kameroiden edessä tai he ovat tehneet jälkikäteen itsemurhan. Myös joukkoraiskauksia on kuvattu kamerakännykällä ja jaettu sen jälkeen sosiaalisessa mediassa.

 

Lainaukset ovat teini-ikäisten suosimasta Ask.fm-yhteisöpalvelusta. Sivu mahdollistaa anonyymin nettikiusaamisen ja se on yhdistetty maailmalla useisiin teini-itsemurhiin.